Kampuselämää

Nyt on tullut kolme viikkoa asuttua kampuksella ja rutiinit alkavat pikkuhiljaa löytyä (mikä ei välttämättä ole kovin positiivista). Pudotin kuin pudotinkin yhden viidestä kurssistani pois, kun työmäärä alkoi heti kättelyssä näyttää siltä, että aikaa ei jäisi mihinkään muuhun. Tuskin ne hyppivät ilosta kauppakorkeakoulun kansainvälisten asioiden toimistossa, mutta luulisi sen jo antavan jotain suuntaa, jos kaikki viiden kurssin vaatimuksella kauppikselta Simon Fraserissa vaihdossa olleista ovat suorittaneet täällä vain neljä kurssia. Kyllä neljässäkin kurssissa on tekemistä, sen on jo saanut huomata. Mutta nyt jää onneksi aikaa muuhunkin kuin lukusalissa nököttämiseen, sitä voi tehdä sitten Suomessa ihan tarpeeksi.

Tähän mennessä on tullut hengattua paljon kauppatieteitä opiskelevien vaihtareiden kanssa. Kampuksen, ja myös koko kaupungin, väestössä erittäin merkillepantavaa on se, että lähes joka toinen vastaantulija on aasialaista alkuperää (Jostain muistan lukeneeni, että englanti olisi jopa jo vähemmistökielen asemassa Vancouverissa!). Sen sijaan aika yllättävästi täällä ei juurikaan ole afroamerikkalaisia eikä latinoja. Ehkä ne on päättäneet jäädä parituhatta kilsaa etelämmäs Kalifornian aurinkoon. On täällä silti paljon muualta tulleita: Vancouverin ravintolatarjonnasta löytyy lähemmäs sadan eri kansallisuuden edustus. Kulinaristin paratiisi toisin sanoen. Täkäläisten asenne eroaa kuulemma sikäli jenkkien vastaavasta, että siinä missä siellä kaikki tungetaan samaan amerikkalaisuuden sulatusuuniin, niin täällä maahanmuuttajat saavat paremmin ylläpitää omaa kulttuuriaan ja perinteitään.

Koska kampuksella opiskelee yli 15 000 opiskelijaa, täällä on myös paljon erilaisia ruokaloita ja kahviloita. Kahvi on myös kunnon Starbucksia, eikä mitään päivän pannussa seissyttä sumppia (Raflalle terveiset) – se on lisäksi halvempaa kuin Starbucksin virallisissa kahviloissa, siitä iso plussa. Ruokailuvaihtoehtoja on niin sushibaarista ja intialaisesta ravintolasta ihan perusamerikkalaiseen burger-mättöön. Yleensä ottaen noiden ruokaloiden eväs ei ehkä ole ihan niin epäterveellistä kuin tuossa rajan toisella puolella, mutta terveellisemmistä vaihtoehdoista saakin kyllä sitten maksaa enemmän. Ihmiset kuitenkin selvästi syövät melko terveellisesti täällä: amerikkalaiseen tyyliin obeeseja ei kampuksella ole juuri vastaan tullut.

Se, että kampus on vuorella, luonnollisesti hankaloittaa hieman liikkumista. Iso osa paikallisista tulee tänne omilla autoilla, ja lisäksi neljä tiheästi ajavaa bussilinjaa kulkee kampuksen kautta. Opintojen alussa saimme paikallisen matkakortin eli U-Passin, joka on todella kätevä. Kortti maksoi sata dollaria, ja se kattaa kaiken matkustamisen koko lukukauden Suur-Vancouverin alueella. Bussien kanssa on kuitenkin toisinaan pullonkaulaongelma: esimerkiksi päivittäisen iltapäiväruuhkan aikaan täältä ei tahdo päästä pois millään. Vaikka busseja tulee koko ajan, niin myös niihin jonottajia on tuhottomasti. Muuten liikenne pelaakin sitten ihan mallikkaasti.

Kelien lämmettyä ja lumen sulettua kampus on alkanut vaikuttaa erittäin viihtyisältä, kaikesta betonista huolimatta. Ylioppilaskunta toimii täälläkin aktiivisesti, ja kampusalueella tapahtuu jatkuvasti paljon kaikenlaista. Tänään Muun muassa juhlittiin Convo Mall -keskusaukiolla kiinalaista uutta vuotta hienoin menoin. Maggie Benston Centerissä sijaitseva SFU:n kirjakauppa on kaksikerroksinen kompleksi, jossa alempi kerros on omistettu kirjoille ja ylempi melkeinpä pelkästään SFU-tuotteille, joita näkeekin kampuksella runsaasti. Rakas maailmanluokan yliopistomme voisi ottaa brändäyksestä ja myyvistä tuotteista esimerkkiä vaikkapa täältä. Kaikki kunnia myös kotoisalle KY-kirjakaupalle, mutta kauppakorkeakoulu voisi ottaa myös tässä asiassa vähän vetovastuuta esim. parempien tilojen muodossa. Kampuksen kirjasto taas on valtava kuusikerroksinen rakennus. Sen lukusalit ovat jo ehtineet tulla tutuksi…

Opiskelu on täällä melko erityylistä kuin Suomessa. Luennoilla on melko pieni rooli, sen sijaan palautettavia harjoituksia ja luettavaa on paljon, ja joissakin tapauksissa myös ryhmätöitä. Näin aamu-unisena on erittäin miellyttävää, että itselläni ei ole aamuluentoja yhtenäkään päivänä, ja lisäksi perjantai on täysin luennoista vapaa päivä. Nyt kun pudotin Business Communication -kurssin pois lukujärjestyksestäni, suoritan täällä siis neljää. Kurssit ovat Investments, Derivative Securities (nämä kaksi rahoituksen kurssia ovat teettäneet jo tähän mennessä ylivoimaisesti eniten työtä), Consumer Behavior ja Business, Society and Ethics. Johdannaiset ja kuluttajakäyttäytyminen ovat olleet mielenkiintoisia ja muutenkin erinomaisia, mutta kaksi muuta sen sijaan hienoisia pettymyksiä. Bisnesetiikan luennolla tuli todistettua sekin, että iso osa opiskelijoista todistettavasti nukkui, ja eturivissä istuneet kaksi aasialaista katsoivat läppäriltä animea sen sijaan että olisivat jaksaneet keskittyä luentoon. Kertonee paljon siitä kurssista.

Simon Fraserin opiskelijat maksavat lukukausimaksuissaan myös pakollisena lisämaksuna kampuksen hyvätasoisten liikuntatilojen käyttöoikeudesta. (Toisaalta, koska he kerran maksavat, niin heillä onkin täysi oikeus odottaa laatua.) Vaihto-opiskelijoiden ei onneksi tarvitse maksaa siitä. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, liikuntahalli sijaitsee kätevästi keskellä kampusta ja siellä on ajanmukainen kuntosali, hyvät palloilutilat ja uimahalli. Myös sauna tiloista löytyy, ja se on jopa suomalaisella mittapuulla ihan toimiva. Se, että tilat ovat ilmaiset, kunnossa ja niin lähellä (viiden minuutin kävely asunnolta) kyllä houkuttaa käymään siellä. Se onkin melkein ainoa asia, mikä täällä on ilmaista: muun muassa niin tulostamisesta (11 centtiä/arkki) kuin pyykinpesusta ($1 pesu + $1 kuivaus) joutuu maksamaan melkoista ylihintaa. Systeemi sinällään on ihan toimiva, kaikki nämä maksut tapahtuu älykortilla, johon pitää etukäteen ladata rahaa. Käyttämättä jääneitä rahoja ei luonnollisesti palauteta. Niin kuin olen aiemmin sanonut, kyllä nämä täällä bisnestä osaavat tehdä!

Soluasuminenkin on vaihteeksi ihan hauskaa. Täällä paikalliset ja vaihtarit asuvat sikin sokin, ja sekasolut ovat toimiva ja yleinen ratkaisu – melkein joka Townhousessa asuu kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, näin myös minun tapauksessani. Korealaisen viestinnänopiskelijavaihtarin lisäksi itselläni on kämppiksenä kaksi kanadalaista tyttöä, Sheena ja Maia, joista edellinen opiskelee sosiologiaa ja jälkimmäinen kinesiologiaa (?), joka on ilmeisesti lähellä liikuntatiedettä. Näiden kolmen viikon aikana ei varmaan ole kertaakaan ole ollut sellaista tilannetta, että oltaisiin oltu yhtä aikaa paikalla, ainakaan alakerran keittiö-olohuoneessa! Ei siis mitään kovin yhteisöllistä elämää meidän asunnon osalta. Maia sentään uskaltautui meidän vaihtariporukan mukaan baariin tässä yhtenä iltana. Oli hauskaa, niin kuin täällä keskimäärin muutenkin on ollut tähän mennessä.

Vapaa-aikaan (silloin, kun sellaista on ollut) täällä on kyllä riittänyt jos jonkinlaista aktiviteettia. Pitää tässä joskus lähiaikoina kirjoittaa niistä.

Tältä näyttää meikäläisen tämän kevään kämppä "Chilcotin House" ulkoapäin. Yläkuvassa sisäänkäynti on ensimmäinen, alakuvassa vastaavasti äärimmäisenä oikealla. Mun ikkuna on toisessa kerroksessa, myös yläkuvassa ensimmäinen ja alhaalla oikeanpuoleisin.



Alakerrassa on yhteinen olohuone-keittiö-härdelli. Omasta huoneesta en laittanut kuvaa tähän, koska se ei ole kaunis näky.


Kampuksella on hienot maisemat, taustalla näkyvät Pohjois-Vancouverin lumihuippuiset vuoret.


SFU:lla on myös oma, pääasiassa vapaaehtoisvoimin 24/7 pyörivä radiokanava. Melko vaatimattomissa tiloissa se toimii, mutta toimii kuitenkin.


Kampuksella on siis paljon betonia. Kuvassa Towers, jossa asuu lähinnä ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita.


Kampuksen koosta kertonee jotain sekin, että täällä on oma ruokakauppa. Tuolla on tosin törkeän kallista ja lisäksi sinne kävelee melkein parikymmentä minuuttia asuntolasta, että enpäs varmaan ole ihan heti menossa uudestaan.


SFU:n kirjasto on iso kuin mikä. Opiskelupisteiden rivi jatkuu silmänkantamattomiin (ei nyt ihan, mutta on tuokin seinusta toistasataa metriä pitkä). Tuollapa ne päivät aika lailla kuluukin...

Yllä ja alla: tammikuun 25. päivänä Convocation Mallissa oli mystinen Fat Gung Choy Haggis Party. Kai tuo on joku pre-party kiinalaiselle uudelle vuodelle, tai sitten ei. En tiedä. (Edit 20.2.: en jaksanut tuolloin ottaa asiasta selvää, mutta onneksi wikipedia tietää tämänkin)



Vasemmalla Katja (Saksa) ja oikealla mun mentor, Saravie (Kanada)


Myös Kanadassa opiskelijat valvovat etuaan. Lukukausimaksumielenosoistus lienee läheistä sukua SYL:n Nouse jo -miekkarin kanssa.