Downtown ja vaihtarit tutuksi

t Lauantai-iltana luvassa oli vaihto-opiskelijoille pidettävä welcoming dinner, jota oltiin koulun toimesta puffattu edellispäivän orientaatiossa paljon. Päätimme Annin kanssa käyttää päivän hyödyksi siten, että lähdimme tutustumaan Downtown Vancouveriin. Samalla tuli seikkailtua ensimmäistä kertaa kaupungin julkisissa liikennevälineissä – joukkoliikenne on osoittautunut täällä toimivaksi, vaikka välimatkat ovatkin melko pitkiä.

Puolen päivän maissa hyppäsimme Townhousen vieressä olevalta pysäkiltä bussiin (SFU:n Burnabyn-kampuksen kautta kulkee peräti kolme bussilinjaa: keskustaan, metroasemalle ja ostoskeskukseen). Paikallisten ystävällisyys kävi taas ilmi, sillä kun meillä ei ollut tasarahaa millä joukkoliikenne pitää täällä maksaa, niin kuski päästi meidät ilmaiseksi kyytiin. Matka keskustaan ei ole kovin pitkä, alle 15 kilometriä, mutta silti se kestää bussilla melkein tunnin. Syynä kestoon lienee se, että melkein koko matka on tasaisen tappavaa ruutukaavaa, ja tyypillisesti bussit pysähtyy paitsi kaikilla pysäkeillä niin myös melkein joka liikennevaloissa.

Monta kertaa eri äänestyksissä maailman mukavimmaksi paikaksi asua valittu Vancouver on Helsinkiä vain vähän isompi paikka, mutta tämä koskee vain hallinnollista kaupunkia – itse suurkaupunkialueella (Greater Vancouver) asuukin sitten jo yli 2,2 miljoonaa ihmistä. Kaupunki on vähän kuin sekoitus amerikkalaista ja suomalaista: keskustassa on paljon pilvenpiirtäjiä ja pientalovaltainen esikaupunkialue ulottuu kauas, mutta toisaalta luonto on lähellä ja yleinen siisteys on ihan Suomeen verrattavissa – Suomesta toki puuttuu vuoret ja moni muu asia, mikä tästä kaupungista tekee niin poikkeuksellisen. Ollakseen Pohjois-Amerikkalainen kaupunki, Vancouverin joukkoliikenne toimii hyvin: kaupungissa on ilmeisen kattava bussiverkosto, ja kaksi SkyTrain-metrojunaa kulkevat keskustaan eri puolilta kaupunkia. Vancouverin metro on sikäli Helsingin metron tyylinen, että keskustan ulkopuolella se on paikallisjunamainen (siitä nimi), kun taas Downtownissa se sukeltaa maan alle.

Kun lopulta pääsimme keskustaan, menimme suomalaisina kofeiiniaddikteina heti ensimmäisenä luonnollisesti Starbucksiin. Sen jälkeen pääsimme ihmettelemään Downtownia, joka toki New Yorkin rinnalla kalpenee, mutta yllätti ainakin minut positiivisesti. En todellakaan osaa sanoa miksi Vancouver tuntuu niin miellyttävältä paikalta – ehkä se on se, että korkeat talot tuovat suurkaupungin tuntua, mutta toisaalta liikenteen vähyys, ostoskadut, meren läheisyys ja taustalla siintävät lumihuippuiset vuoret toimivat sille vastapainona. Toki keskustassa oli oma pimeämpikin alueensa, mutta niitä nyt on varmaan joka paikassa. Downtownissa sijaitsevat Central Pacific Mall, Sears-tavaratalo ja ostoskatu Robson Street tulivat koluttua läpi ennen kuin suuntasimme rannan vuoristomaisemien ja pakollisten kuvien kautta takaisin kampukselle ja valmistautumaan illalliseen.

Itse illallinen oli rento tapahtuma, jossa eri maista tulleita vaihto-oppilaita pyrittiin istuttamaan eri pöytiin ja tutustuttamaan toisiinsa. Seisovan pöydän jälkeen meitä lähti reilun kymmenen hengen lauma jatkamaan iltaa, eli vielä päivän toinen reissu Downtowniin tuli tehtyä. Aasialaiset eivät jostain syystä lähteneet matkaan, mutta Eurooppa ja Australia olivat hyvin edustettuina. Baari, johon päädyimme, oli jokseenkin mielenkiintoinen: se oli vähän kuin suomalainen pystybaari, mutta paljon isompi ja aivan tupaten täynnä. Hintataso oli ehkä hieman Suomea halvempi. Seinillä oli kaikenlaista sälää, ja baarin useasta telkkarista näytettiin muun muassa amerikkalaista jalkapalloa, NHL-jääkiekkoa ja Simpsoneita! Hauska ilta, vaikka jet lag painoi vieläkin. Tulipa taitettua tuo n. 50 minuutin bussimatka päivän aikana kahteen kertaan mennen tullen.

Sunnuntaina tarkoituksena oli mennä keskustan lähellä olevaan suureen puistoon, Stanley Parkiin, mutta koska ilma oli kylmä ja vettä vihmoi jälleen, niin suuntana oli taas Downtown. Tällä kertaa meitä oli matkassa Annin ja itseni lisäksi australialainen Baz, joka oltiin tavattu edellisenä iltana. Tällä kertaa menimme kaupunkiin SkyTrainilla, mutta eipä matka paljon bussia nopeammin taittunut. Meillä ei ollut tarkoituksena bongata erityisemmin mitään nähtävyyksiä, joten keskityttiin vain hengaamaan kaupungilla ja pyörimään liikkeissä.

Kun oltiin lähdössä pois, niin itseäni alkoi kiehtoa ajatus, josko illan NHL-matsiin Vancouver Canucks–Florida Panthers olisi lippuja saatavilla. Canucks on täällä todella suosittu, ja liput matseihin ovat kuulemma kiven alla. Kävelimme kuitenkin varta vasten keskustan tuntumassa sijaitsevan General Motors Place -areenan ohitse, ja jo vain tuli heti lipunkauppaajia tyrkyttämään paikkoja! Tytöt sanoivat haluavansa nähdä Canucksien pelin jossain vaiheessa, mutta eivät kuulemma jaksaneet lähteä juuri tänä iltana sinne. Päätin siis mennä matsin yksin, ja pienen tinkimisen jälkeen sainkin itselleni kohtuuhintaisen lipun ihan hyvältä paikalta.

Itse peli oli erittäin hyvätasoinen ja tasainen, joka ratkesi vasta rankkarikisassa kotijoukkueelle 4–3. Ville Peltonen (kyllä, se sama joka teki Ruotsia vastaan MM-finaalissa kolme maalia joskus vuonna -95) teki ottelussa Floridan avausmaalin. Yleisöä paikalla oli reilut 18 600, ja peli oli Canucksien peräti 149. perättäinen loppuunmyyty kotiottelu. Hallissa oli erinomainen tunnelma, juuri sellainen, kuin jääkiekko-ottelussa Kanadassa voi kuvitellakin olevan. On se NHL:ssä vaan ihan eri meininki kuin kotoisessa SM-liigassa. I love this game!

Seuraavana päivänä alkaakin sitten luennot. Nyt unten maille.

...O Canada, we stand on guard for thee!


Downtown Vancouver. Pohjoisamerikkalaiseen tyyliin kaupungin keskustassa on paljon pilvenpiirtäjiä. Silti Downtown on jalankulkijallekin miellyttävä ja rauhallinen.



Pakollinen poseerauskuva, josta ei välttämättä uskoisi, että se on otettu kaupungin keskustassa! Taustalla siintävät Pohjois-Vancouverin vuoret.


Welcoming Dinnerin jälkeen mentiin vaihtariporukalla baariin. Kuvassa Birgit (Itävalta), Anni ja Baz (Australia).


Tältä näyttää GM Place, jossa Canucks pelaa. Areena on myös Vancouverin ykköspaikka pitää ~20 000 hengen konsertteja.


Pari kuvaa pelistä Canucks-Florida Panthers. Alempi kuva on tuossa ihan vain tuon kansainvälisen brändin takia (vaikka toki myös itse jumbotron on todella hieno). Enpä ole Suomessa nähnyt tuota mainostettavan lätkämatseissa.


Voittomaali lähti rankkareilla Josh Greenin lavasta. Pitäis vissiin juoda vähemmän kahvia niin ei kamera tärisisi niin paljon. Tai sit tuo pelin loppu oli vaan niin jännittävä, tjaah. Äänetkin tuossa tuntuu olevan vähän myöhässä. Ei oo mun päivä.