Emerald City

Tänä viikonloppuna suunta oli reilut parisataa kilometriä etelään, osoite oli Seattle, Washington. Koska iso osa muusta vaihtariporukasta oli menossa sinne nyt, niin minäkin päätin lähteä völjyyn, vaikka ensi viikolla onkin välitentit molemmista rahoituksen kursseista. Lähdimme reissuun perjantaiaamuna, ja otimme shuttlebussin suoraan Vancouverin keskustasta Seattleen. Lyhyt matka venyi viiteen tuntiin liikenneruuhkien ja rajamuodollisuuksien takia. Isompia ongelmia rajalla ei tällä kertaa ollut, sen sijaan olin vähän hämilläni kun virkailija alkoi passiani vilkaistuaan puhua mulle suomea! Kaveri oli kuulemma asunut kaksi vuotta Suomessa 90-luvulla, joten kielikin oli jossain määrin tarttunut. Kyseli mm. Esko Ahon ja Arja Korisevan kuulumisia…

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja niitä ovat tässä tapauksessa mm. Rainy City (erittäin kuvaava nimi), Green City (ei ihan niin kuvaava), sekä otsikon nimi jne. Seattle on kaupunkina virallisesti vain vähän Helsinkiä isompi, mutta todellisuudessa muutaman kymmenen kilometrin säteellä keskustasta asuu neljä miljoonaa ihmistä, eli on se "vähän" Tsadia isompi. Kokonaisuutena kaupunki oli melko vancouvermainen, mutta selkeästi amerikkalaisempi: kodittomia oli kaduilla selvästi enemmän, paikat eivät olleet ihan yhtä siistejä, aasialaiset loistivat poissaolollaan ja tilalla oli amerikkalaiset black fellahit. Kaupunki on alkupiste mm. Starbucksille, Jimi Hendrixille, Bill Gatesille ja grunge-musiikille. Se tuntuu olevan nyt suosittu paikka varsinkin nuorten keskuudessa, ja monet muuttavatkin San Franciscosta Seattleen sen takia, että jälkimmäinen on halvempi.

Kun Seattleen saavuttiin, niin mentiin heti ensimmäisenä nähtävyyteen, joka kaikilla tulee ensimmäisenä kaupungista mieleen – Space Needleen. Keli oli perjantaina mainio, joten tornista näkyi hyvin joka suuntaan. Downtown näytti ylhäältä ihan hienolta, muuten kaupunki oli melko lättänä. Maisematuokion jälkeen otettiin monorail-kyyti keskustaan ja etsittiin hostellimme. Sitten käytiin mm. syömässä mainiot purilaiset paikallisessa BBQ-ravintelissa ja pyörittiin vaan keskustassa iltaan asti. Illalla haluttiin mennä kuuntelemaan livemusaa (Seattlessa on Jenkeistä kuulemma kolmanneksi eniten livekeikkoja New Yorkin ja Chicagon jälkeen). Mentiin jazz-paikkaan, jonne olisi ollut 12 dollarin cover, mutta selitettiin ovimiehelle olevamme opiskelijoita ja vielä Euroopasta, niin päästiin sisään ilmaiseksi! Erittäin opiskelijaystävällistä, meidän porukka säästi siinä yli sata taalaa. Sen jälkeen mentiin paikkaan, jossa oli kaikenlaista sälää seinillä. Muuten ei mitään ihmeellistä. Normi-ilta.

Seuraavana aamuna osa porukasta meni Jimi Hendrix-museoon , mutta itse missasin sen. Sen sijaan suoritin empiirisen kokeen McDonaldsin burgereiden välillä. Päivän saldoon kuului myös ensimmäinen Starbucks, ja mielenkiintoinen Seattle Underground -kierros. Kaupunki rakennettiin alun perin niin huonoon paikkaan, että sitä jouduttiin korottamaan rakentamalla kadut ym kokonaan uudestaan. Kaupunki tuhoutui tulipalossa 1890, ja nykyinen vanha kaupunginosa Pioneer Square rakennettiin palon jälkeen alkuperäisen kaupungin toisen kerroksen tasalle. Illalla pistäydyttiin kolmessa paikkassa, joista kaksi ensimmäistä oli istuskelupaikkoja ja kolmas livepaikka. Keskimmäinen oli nimeltään Chapel, ja se oli rakennettu vanhalle ruumishuoneelle! Ihan siisti paikka. Koska taas haluttiin kuulla livemusaa, mentiin paikkaan nimeltä War Room, joka oli ääriään myöten täynnä oleva nigga rap -paikka. Olihan melkoinen elämys!

Sunnuntaina jätin muut hostellille nukkumaan ja lähdin aikaisin Vancouveriin valmistautumaan ensi viikon tentteihin. Sellainen oli Seattle. Ehkä tuollakin tulee vielä pistäydyttyä, kun reissaan lopputenttien jälkeen. Rajalla jouduin jälleen selittelemään opiskeluani Vancouverissa. Virkailija ei millään tahtonut uskoa, että todellakin olen vaihdossa vain yhden lukukauden, enkä siten tarvitse pidempään opiskeluun oikeuttavaa Study Permitiä. Vaan eipä siinä mitään, nämä maahanpääsyhässäkät alkaa mennä jo rutiinilla. Pääsinpähän takaisin Kanadaan.

Space Needle. Tästä Seattle tunnetaan.

Downtown Seattle as seen from the Space Needle. Vaikka Neulalla on korkeutta "vaatimattomat" 140 metriä, niin näkymissä ei ollut valittamista.

Tässä se on: ensimmäinen Starbucks Coffee ikinä, missään. Suomalaisen kofeiiniaddiktin pyhiinvaelluskohde.

Farmer's Marketista löytyi tällainenkin kummajainen. En ole varma olenko tuollaiseen Suomessa törmännyt.

Royale With Cheese vai Le Big Mac? Jälkimmäinen oli suorittamassani ehdottoman objektiivisessa vertailussa parempi, mutta ei Quarter Pounderkaan huono ollut. Kaikissa pakkauksissa oli ravintosisältöinformaatio painettuna paitsi Double Quarter Pounderissa. Wonder why. Ehkä ne eivät halua ihmisten tietävän, että yhdessä hampurilaisessa on energiaa saman verran kuin normaalissa (oikeassa) ateriassa. Poissa silmistä, poissa mielestä?


Hostellin välittömästä läheisyydestä löytyi myös seinä, joka oli vuorattu purukumilla. En aikaismmin tiennytkään, että purkalla voi viestiä noin tehokkaasti (alempi kuva). Mikä uusmedia, vapise blogi!

Alley.

Lava Loungeen päädyttiin perjantai-illan päätteeksi. Kuten seuraavista kuvista näkee, seinillä oli paljon mystistä sälää.

Uneton Seattlessa. Perjantai-iltana paikallinen katu-DJ esitteli taitojaan.

Kävelkää hitaasti. Sarjassamme hassunhauskat liikennemerkit.

Hyvin Simpsons-tyylinen sarjakuvakauppa. Tuolla myytiin kaikkea keräilykappalesarjakuvista action-figuureihin. Kallista!

Käytiin redneck-ravintolassa syömässä. Kuvassa Victor (FRA), Martina (GER), minä, Titiaan (NED) ja Georg (GER). Oli aivan loistava barbecue-hampurilainen!

Klondike on varmaan kaikille tuttu Aku Ankasta. Käytiin aihetta esittelevässä museossa; alakuvassa aitoja kultaryntäyksestä uutisoineita sanomalehtiä vuodelta 1800-jotain.



Pioneer Square. Tämä katu toi jotenkin hämärästi mieleen Helsingin. Mechelinin- tai Mäkelänkatu?


Seattle Underground. Edellisen ison maanjäristyksen jälkeen ihmiset dumppasivat tavaraansa maan alle, ja osa niistä on vielä sillä tiellään.

Jenkkifutisjoukkue Seattle Seacatsin stadion. Sääli, ettei koko viikonloppuna kaupungissa ollut mitään ison luokan urheilutapahtumaa: SuperSonics pelasi vieraissa, jenkkifutiskausi loppui muutama viikko sitten ja Major League Baseball alkaa vasta huhtikuussa.

Näistä paikoista en liiemmin tykkää. Menomatka oli tosin hauska poikkeus, kun tullivirkailija heitti normaalit kysymykset englannin sijaan suomeksi. Paluumatkalla koko bussi sitten odottelikin 45 minuuttia, että sain asiani hoidettua.

Chinese New Year

Sunnuntaina oli kiinalaisten uusi vuosi, jota myös Vancouverissa juhlittiin isolla kädellä. Vancouverin kiinalaiskaupuginosa on käsittääkseni New Yorkin ja San Franciscon jälkeen maailman suurin aasialaiskeskittymä. Aasian ulkopuolella siis. Joskus aikaisemmin taisin mainita, että puolet täkäläisistä olisi aasialaista alkuperää. Päivitettyjen tietojen mukaan luku olisi "vain" nelisenkymmentä prosentia, mutta sekin on jo yli miljoona ihmistä. Tämähän ei kuitenkaan ole mikään New York väkiluvultaan, vaan tuo miljoona erottuu katukuvassa aika tehokkaasti. Se on suunnilleen sama asia, kuin jos Suomen pääkaupunkiseudun asukkaista kaikki espoolaiset ja vantaalaiset olisivatkin yhtäkkiä aasialaisia.

Kiinalainen uusi vuosi on siis ymmärrettävästi iso tapahtuma täällä, ja sen kunniaksi järjestetään aina paraati Chinatownissa. Menimme siis katsomaan sitä. Kiinalaisen kalenterin vuodet menevät sykleissä, alkanut vuosi on Year of the Boar eli sian vuosi. Muun muassa kaikki me 1983 syntyneet olemme kiinalaisen tulkinnan mukaan sikoja (onneksi kuitenkin vain horoskoopiltamme). Paraatin jälkeen menimme läheiseen puistoon nauttimaan läheisen aasialaisen T&T-supermarketin antimista. Itse tyydyin kuitenkin japanilaiseen ruokaan, sushi ruletti tälläkin kertaa!

This way to Chinatown! Kuvassa Millennium Gate, jonka takana onkin ihan eri meininki. Hämmentävää.


Paraatia oli katsomassa melko paljon ihmisiä.


Kaikki mahdolliset vancouverilais-kiinalaiset yhdistykset (jäsenten ikään katsomatta) marssivat omina ryhminään paraatissa.


Lohikäärmeitä ja leijonia. Enpä tiennytkään jalopeuroja koskaan Kiinassa esiintyneen, mutta kummastipa niitä sikäläisessä mytologiassa pyörii. Nuo keinuivat paraatikulkueessa eteenpäin valtavan paukkeen saattelemana, sillä niiden perässä käveli kaksi kaveria rumpuine ja lautasineen.



Paraatissa marssi myös kaikista kiinalaisin myyttiolento ikinä, missään: BlackBerry. Nice product placement, eh?


Myös legendaarinen Shang Tsung Mortal Kombatista (tai ainakin jotain sinne päin) kunnioitti näitä bileitä läsnäolollaan. Tällä kertaa vanha velho toimi tosin lähinnä liikenteenjakajana ja infopisteenä.


Emeli (Sverige) ja Sarah (Hollanti)


Paraatin jälkeen mentiin aasialaiseen T&T-supermarkettiin. Sieltä löytyi melkein kaikkea mahdollista mitä aasialaiset ikinä syövät. Maistuisiko elävä lobsteri?

Osa kuuden hengen iskuryhmästämme ei joko syönyt mitään tai lähti etsimään kiinalaista ruokaa, mutta Sarah, Youri ja minä päädyttiin sushiin. Toimi.


A few days later...


Historiallinen hetki: puolentoista kuukauden yhdessä asumisen jälkeen townhouse-nelikkomme on ensimmäistä kertaa yhtä aikaa samassa huoneessa! Kuvassa siis kämppikset John Hwa, Sheena ja Maïa. Ja mää.


Sen kunniaksi mentiinkin sitten kämppisten kanssa syömään italialaista. Tsekatkaa annosten koko, noita ei kukaan syö kerralla! Käytännössä aivan kaikki asiakkaat ottaa dogbagin matkaan. Se on tuon paikan erikoisuus, kuten myös se, että se ei ota pöytävarauksia. Tosi suosittu se olikin, sillä saimme jonottaa hyvän tovin ennen kuin pääsimme sisään.. Kuvassa edellisten lisäksi Sheenan intialainen poikaystävä, jonka nimeä en muista.

Perjantai-illan viihdepläjäys

Viime viikon perjantaina mentiin tutustumaan mystiseen kanadalaisen kansankulttuuriin, jota paikalliset kutsuvat myös nimellä hockey. Kyseessä ei kuitenkaan ollut Canucksien matsi, vaan juniorisarja WHL:n ottelu Vancouver Giants–Kamloops Blazers. Pelipaikkana toimi Pacific Coliseum, joka toimi joskus muinoin myös Canuksien kotihallina. Siitäkin huolimatta, että halli oli GM Placeen verrattuna kämäinen, niin se toimi: käytävät ja oheispalvelut veti hyvin, ja katsomoon sai myös viedä virvokkeita ja muita vilvoittavia vesiä.

Tältä näyttää Vancouverin vanha halli. Vähän niin kuin Nordis?

Itse ottelutapahtuma oli kuitenkin pääosassa. Kuten kuvasta näkyy, niin väkeä oli paikalla mukavasti, miltei 13 000 (Huom. junioripelissä! Helsingin paikallisderbykin veti tässä viikolla Hartwall Areenaan vain 11 000), josta iso osa oli tosin koululaisryhmiä. Pelin taso oli ihan hyvää luokkaa ottaen huomioon että pelaajat olivat 17–20 -vuotiaita, hitaampaa kuitenkin kuin esim. SM-liigassa. Kai noistakin pelaajista monet päätyy vielä NHL:n rahakaukaloihin. Kotijoukkueen maalivahdin nimi oli muuten enemmän tai vähemmän hupaisasti Tyson Sexsmith, seppä kuin seppä... Giants, joka on sarjan hallitseva mestari, antoi maalintekokilpailussa vierailijoille isän kädestä, ja kolmannen erän alussa tilanne oli 5–1, joka säilyi myös ottelun loppuun. Kolmas erä oli kuitenkin ylivoimaisesti tapahtumarikkain, ja heti sen alkuminuuteilla alkoi nyrkit heilua. Ohessa pikkuklippi rähinästä käsivaralta kuvattuna. (Varoitus: sisältää silmitöntä väkivaltaa ja sen ihannointia, josta perheen pienimmät ja vähän isommatkin voivat saada negatiivisia vaikutteita. Lukija on hyvä ja kantaa itse vastuunsa. Ehkä.)



Enpäs ole Suomessa vielä tuollaiseen törmännyt, vaikka varmasti on satoja kiekkopelejä tullut nähtyä pitkin matkaa. Kuten klipistä ehkä kuulee, yleisö oli ihan hurmiossa (myös suunnilleen kaikki vaihtarit jotka oli peliä tulleet katsomaan). Tuon joukkotappelun lisäksi pelissä nähtiin pari ”tavallista” myllyä, joten pelistä ei asennetta, tunnetta ja fyysisyyttä puuttunut (Tuo ottelu olisi varmaan jokaisen IFK-fanin unelma). Siihen en ota kantaa kuuluuko tuo jääkiekkoon, mutta ainakin jo sinänsä viihdyttävään otteluun tuli yksi mielenkiintoinen show-elementti lisää. Täällähän ammattilaisurheilu on lähinnä juuri showta.

Sirkushuveja ja vähän muutakin

Nyt on tullut pyörittyä näissä maisemissa reilu kuukausi, aika on mennyt tosi nopeasti. Alussa mulla oli suunnitelmissa, että hoitaisin kouluhommat aina viikolla, niin viikonloppuna olisi aikaa tehdä sitten muuta. Ensimmäiset viikot tämä toimikin hyvin, mutta viimeiset ajat on myös viikonloppuna saanut tehdä töitä. Olen tosin aina välillä nipistänyt arjesta… Kun ei ole aamuluentoja eikä siis pakko herätä aikaisin yhtenäkään päivänä, niin päivärytmi siirtyy väkisinkin eteenpäin. Vastapainoksi sitten niin maanantaina kuin keskiviikkona on luennot puoli yhdeksään asti illalla. Ei sekään paha ole sikäli, että asunnolta kävelee reilut kymmenen minuuttia luentosaleille.

Kuten aikaisemmin kirjoitin, Vancouverissa on paljon erilaisia kaikenlaisia ravintoloita, ja ne on vielä suomeen verrattuna melko halpoja. Tähän mennessä ei tosin ole tullut vielä kokeiltua burgereiden lisäksi kuin kreikkalaista, thaimaalaista ja tietty kanadalaista ruokaa. Pari kertaa on lisäksi tullut käytyä ”all you can eat” -sushiravintoloissa. Ne on aivan loistavia, meikäläinen (ja aika moni muukin) on ihan koukussa niihin. Hintakin on kohtuullinen, joten kelpaa. Lisäksi täällä oli parin viikon ajan Dine Out Vancouver -sesonki, jolloin iso osa kaupungin tasokkaammista ravintoloista tarjosi kolmen ruokalajin illallisia 25 dollarilla. Käytiin porukalla Marmalade-nimisessä paikassa merenrannassa.

Bileitä täällä on ollut vaihtelevasti: Townhouseissa järjestettäviä "kotibileitä" on ollut melko vähän, itse olen ollut vasta kaksissa. Näissä on se huono puoli, että ne pitää lopettaa suht aikaisin jos ei halua saada asuntotoimistolta varoitusta. Viime syksynä täällä oli kuulemma paljon vaihtareita briteistä, joten meno oli villimpää kuin nyt. Joka torstaina olisi kuitenkin kampuksen omassa pubissa bileet ja keskiviikkoisin Burnaby Mountainin juurella sijaitsevassa redneck-baarissa opiskelijoiden ilta. Tähän mennessä olen käynyt kerran kummassakin. Jälkimmäisessä oli parempi meininki, mutta tämäkin baari sulkee ovensa jo puoliltaöin. Täällä olut myydään ravinteleissa joko tuopeissa tai pitchereissä, joka on sellainen isohko kannu.

Yhtenä lauantaina mentiin vaihtariporukalla käymään Granville Islandilla, joka ei oikeastaan edes ole saari, vaan niemi Downtownin eteläpuolella. Siellä meidän kohteena oli rannan kauppahalli ja mikropanimo. Kauppahalli oli hieno, panimo sen sijaan vähän pettymys. Osallistuimme kierrokselle, jossa panimon kaikki kolme huonetta esiteltiin, ja sen jälkeen saatiin maistella neljää tuotetta. Kierroksen kohokohta oli mallashuoneessa: kun opastyttö oli juuri kertomassa heidän tuotteidensa korkeasta laadusta ja puhtaudesta, niin mallassäkkien alta vilahti lattian halki hiiri. Se uskottavuus ennen kaikkea… Olusia oli monenlaisia, me saatiin maistella jo alla kommentoimaani hunajaolutta, sekä lisäksi vanilja- ja vaahterasiirappiolutta sekä paikallista Scottish Alea. Näistä viimeinen oli meidän kollektiivisella päätöksellä selkeästi paras. Mikähän ihmeen hinku täkäläisillä on maustaa oluensa noilla makeutusaineilla? Starbucks on erikseen…

Yhtenä toisena päivänä menimme pienemmällä porukalla käymään English Bayssa, joka on hiekkaranta myöskin Downtownin eteläpuolella, melkein vastapäätä Granville Islandia. Rannalla oli tähän aikaan vuodesta melko hiljaista, mutta auringonlasku oli ihan näyttävä. Ja nähtiinpä samalla paikallinen muistomerkkikin. Rannan jälkeen mentiin syömään edellä mainittuun kreikkalaiseen ravintolaan, joka oli ihan toimiva. Sielläkin näytettiin telkkarissa jääkiekkoa, niin kuin joka paikassa täällä.

Viikko sitten lauantaina oli paikallisten bisnesopiskelijoiden vähän hienompien bileiden vuoro. Tämä SnowBall-gaala järjestettiin Downtownin Marriott-hotellissa. Tapahtuma oli tyyliltään vähän kuin KY:n Boston Night, eli tavallista hienommat kuteet (iso osa daameista oli prom-asuissaan), vapaata seurustelua ja kolmen ruokalajin illallinen. Varsinkin nuorimmille tapahtuma näytti olevan mieleinen. Sääli vain, että se loppui melko aikaisin, jo puolen yön aikoihin. Seuraavana päivänä pääsin kokeilemaan uutta lajia, snowtubingia. Laji on varmaan kaikille tuttu klassikkopelistä Ski Or Die. Siinä oli se laji, jossa laskettiin rinnettä kumirenkaalla (se, missä pystyi veitsellä puhkaisemaan vastustajan renkaan!). Sitä päästiin siis tekemään – veitset tosin pysyi piilossa. Rengas kiihtyi rinteessä yllättävän nopeasti, ja valvojat saivat koko ajan huutaa porukkaa hidastamaan. Kyllä se rengas sitten viimeistään pysähtyi, kun törmäsi alarinteessä oleviin isoihin pehmustepaaleihin! Toisin kuin monet muut, tämä tapahtuma ei ollut yliopiston kauppatieteellisen toimiston vaan SFU Internationalin järjestämä, joten meitä bisnesvaihtareita ei ollut mukana kuin muutama. Sen sijaan muut täällä opiskelevat suomalaiset tuli tuolla reissulla tutuksi. Jyväskylän yliopistosta täällä on siis vaihdossa kaksi tyyppiä opiskelemassa, joilla molemmilla on seurustelukumppani matkassa!

Tuossa parinkymmenen kilometrin säteellä kampuksesta on ainakin kolme hyvänkokoista laskettelukeskusta. Koska monella vaihtarilla on perjantait vapaana, lähdettiin viime viikolla hollantilaisten Milon ja Yourin kanssa läheiselle Grouse Mountainille päiväseltään laskemaan. Nousu vuorelle oli melko huikea: köysirata nousi paristasadasta metristä vuoren huipulle, ja melkeinpä kesäiset maisemat vaihtuivat lumeksi hetkessä. Vaikka Grouse Mountain on Suomen korkeimpia tuntureita matalampi, niin sen sijainti melkeinpä kaupungin keskustassa saa sen tuntumaan korkealta. Lumi ei ollut yhtä hyvää kuin Whistlerissä ja itse laskettelukeskuskin oli melko pieni, mutta saipa sentään laskea iltaan asti. Koska vielä kelit suosivat, niin maisemat kaupungin ylle olivat huikaisevat ensin päivällä, ja myöhemmin illalla Vancouverin valomeren loistaessa. Kun lopulta selvittiin alas vuorelta, jäätiin Pohjois-Vancouveriin syömään (päivällinen klo 23, thumbs up). Ainoa paikka, joka seudulla oli auki, oli nuhjuinen mesta jossa tarjottiin kaikkia mahdollisia ruokia kreikkalaisesta intialaiseen ja italialaisesta pihveihin. Ruoka oli hyvää ja edullista, mutta tarjoilija näytti siltä kuin olisi ollut aineissa. Tyttö horjahteli ja haparoi, sen katse harhaili miten sattui, Youri sai tilaamansa appelsiinimehun siinä vaiheessa kun oli melkein jo lopettanut annoksensa, ja lisäksi itse sain kokonaan eri pizzan mitä tilasin. Missattiin viimeinen bussi täpärästi, mutta saatiin kuitenkin tilata paikasta meille taksi.

Seuraavana aamuna kun heräsin, niin olo oli flunssainen. En tietysti ollut ottanut kuumemittaria enkä mitään flunssalääkkeitä matkaan, mutta ihmisten ystävällisyyden ansiosta mulla oli ne ennen kuin ehdin edes kysyä. Se näyttikin 39°C, joten se siitä. Onneksi lauantai on täällä Hockey Night in Canada -päivä: näyttivät kansallisella kanavalla kolme NHL-matsia putkeen. Joku toinen saattaisi kyllästyä, mutta kun olo oli sellainen että ei jaksanut muuta kuin maata sohvalla, niin se oli mulle aivan täydellinen tapa kuluttaa päivä. Seuraavana aamuna ei kuumetta enää sitten ollutkaan, mutta flunssa jäi, ja se on päällä vieläkin.

Tänään keskiviikkona oli ensimmäinen välitentti, bisnesetiikka. Täällä joka kurssilla on noita midtermejä, tämä oli painoltaan 20 % loppuarvosanasta. Itse tentti koostui kymmenestä avo- ja viidestäkymmenestä monivalintatehtävästä. Käsittämätön parituntinen, sillä vaikka olin valmistautunut tenttiin ihan asiallisesti, niin kysymykset ja vastausvaihtoehdot olivat todella epäselviä – melko ristiriitaisin fiiliksin lähdin tentistä. Kuten aikaisemmin kirjoitin, kurssi on ollut vähän hämärä, proffa selittää omiaan luennoilla ja niiden sisältö liippaa kurssikirjaa vain löyhästi. Enpä pidä sitä kurssia vielä tentin jälkeenkään juuri minään. Sääli, aihe sinällään on ihan mielenkiintoinen. Mutta näillä mennään. Ensi maanantaina on Consumer Behaviorin vastaava midterm.

Dine Out Vancouver. Kuvassa Martina (Saksa), Youri (Hollanti), minä ja Livia (Hollanti).


Sushipaikatkin on erittäin miellyttäviä. Miksi sen pitää olla Suomessa niin kallista?


Auringonlaskun mies. Melko pateettinen kuva!


Burnaby Mountainilta näkee säiden salliessa Downtown Vancouveriin. Kuvassa keskustan tunnistaa korkeista taloista (näkyy suurennettuna vähän paremmin).


Hyvällä säällä voi hyvinkin opiskella ulkosalla. Kuvassa kelistä nauttivat hollantilaiset Livia (vas.), Titiaan ja Sarah. Lämpimimpänä päivänä tähän mennessä on ollut ehkä +15.


Bussipysäkillä. Tässä kuvassa ei olisi muuten mitään mainitsemisen arvoista, mutta nyt on. Bongaa ikkunanpesijä!


Adressi: lumikengät myös suomalaisiin kauppoihin!


Snowtubing. Tietty tästä kuvasta puuttuu juuri ne muut neljä suomalaista, jotka tuolla oli. Alla näkyy paikka, jossa renkailla laskettiin. Taustalla näkyy, että pilvet oli aika matalalla. Ei siis olekaan satua, että Vancouverissa ollaan usein pilvessä (heko heko).



Kampuksella on oma intialainen ravintola. Tuoltakin saa hyvää ruokaa.


Yllä ja alla: Canuksien kaikki pelit tulee televisiosta joltakin kanavalta. Jotkut pelit on nähtävissä vain maksullisena pay per view -lähetyksenä, mutta Simon Fraser Canucks Club on ratkaissut ongelman: pystytetään screeni koulun tiloihin, ja kerätään halukkailta pieni maksu, jota vastaan näkee matsin ja saa lisäksi vähän periamerikkalaista mättöä.



Yllä ja alla: Granville Islandin laitureilla on mukava kuluttaa aikaa nättinä päivänä. Nuo talot rannassa eivät varmasti ole yhtään sen hassumpia paikkoja asua.



Onhan meillä Suomessakin hirvivaaraliikennemerkkejä, mutta tämä kyllä pysäytti ja veti hiljaiseksi.


Tutustumassa Granville Islandin panimon tuotteisiin. Yläkuvassa vasemmalta Birgit (Itävalta), Victor (Ranska), Youri, Fabian (Saksa), minä, Katja (Saksa) ja Milo (Hollanti). Alla vähän paikallisia erikoisuuksia. Tuo mystinen patukka tuoppien edessä on biisonimakkaraa Granvillen kauppahallista, oli muuten hyvää!



Tämä kuva on Granville Islandin kauppahallista. Ei mitään käsitystä mitä nuo on, ilmeisesti jotain piikikkäitä hedelmiä.


Snowball Gala 2007. Yllä saksalaiset Martina ja Fabian, alla Youri, Katja, Victor ja Georg (Saksa)



Jo Grouse Mountainille noustessa näki, että maisemat ovat hienot. Tämä kuva on köysiratahissin kopista.


Grouse Mountain mainostaa itseään sloganilla Peak of Vancouver. Näkymät oli melko huikeat, kun rinteeseen pääsi. Noista kuvista ne eivät oikein välity, melkein pitäisi olla panoraamakuva. Yllä joka tapauksessa Vancouver silloin, kun valoa vielä vähän riitti, ja alhaalla sama kylä vähän myöhemmin illalla.