Sirkushuveja ja vähän muutakin

Nyt on tullut pyörittyä näissä maisemissa reilu kuukausi, aika on mennyt tosi nopeasti. Alussa mulla oli suunnitelmissa, että hoitaisin kouluhommat aina viikolla, niin viikonloppuna olisi aikaa tehdä sitten muuta. Ensimmäiset viikot tämä toimikin hyvin, mutta viimeiset ajat on myös viikonloppuna saanut tehdä töitä. Olen tosin aina välillä nipistänyt arjesta… Kun ei ole aamuluentoja eikä siis pakko herätä aikaisin yhtenäkään päivänä, niin päivärytmi siirtyy väkisinkin eteenpäin. Vastapainoksi sitten niin maanantaina kuin keskiviikkona on luennot puoli yhdeksään asti illalla. Ei sekään paha ole sikäli, että asunnolta kävelee reilut kymmenen minuuttia luentosaleille.

Kuten aikaisemmin kirjoitin, Vancouverissa on paljon erilaisia kaikenlaisia ravintoloita, ja ne on vielä suomeen verrattuna melko halpoja. Tähän mennessä ei tosin ole tullut vielä kokeiltua burgereiden lisäksi kuin kreikkalaista, thaimaalaista ja tietty kanadalaista ruokaa. Pari kertaa on lisäksi tullut käytyä ”all you can eat” -sushiravintoloissa. Ne on aivan loistavia, meikäläinen (ja aika moni muukin) on ihan koukussa niihin. Hintakin on kohtuullinen, joten kelpaa. Lisäksi täällä oli parin viikon ajan Dine Out Vancouver -sesonki, jolloin iso osa kaupungin tasokkaammista ravintoloista tarjosi kolmen ruokalajin illallisia 25 dollarilla. Käytiin porukalla Marmalade-nimisessä paikassa merenrannassa.

Bileitä täällä on ollut vaihtelevasti: Townhouseissa järjestettäviä "kotibileitä" on ollut melko vähän, itse olen ollut vasta kaksissa. Näissä on se huono puoli, että ne pitää lopettaa suht aikaisin jos ei halua saada asuntotoimistolta varoitusta. Viime syksynä täällä oli kuulemma paljon vaihtareita briteistä, joten meno oli villimpää kuin nyt. Joka torstaina olisi kuitenkin kampuksen omassa pubissa bileet ja keskiviikkoisin Burnaby Mountainin juurella sijaitsevassa redneck-baarissa opiskelijoiden ilta. Tähän mennessä olen käynyt kerran kummassakin. Jälkimmäisessä oli parempi meininki, mutta tämäkin baari sulkee ovensa jo puoliltaöin. Täällä olut myydään ravinteleissa joko tuopeissa tai pitchereissä, joka on sellainen isohko kannu.

Yhtenä lauantaina mentiin vaihtariporukalla käymään Granville Islandilla, joka ei oikeastaan edes ole saari, vaan niemi Downtownin eteläpuolella. Siellä meidän kohteena oli rannan kauppahalli ja mikropanimo. Kauppahalli oli hieno, panimo sen sijaan vähän pettymys. Osallistuimme kierrokselle, jossa panimon kaikki kolme huonetta esiteltiin, ja sen jälkeen saatiin maistella neljää tuotetta. Kierroksen kohokohta oli mallashuoneessa: kun opastyttö oli juuri kertomassa heidän tuotteidensa korkeasta laadusta ja puhtaudesta, niin mallassäkkien alta vilahti lattian halki hiiri. Se uskottavuus ennen kaikkea… Olusia oli monenlaisia, me saatiin maistella jo alla kommentoimaani hunajaolutta, sekä lisäksi vanilja- ja vaahterasiirappiolutta sekä paikallista Scottish Alea. Näistä viimeinen oli meidän kollektiivisella päätöksellä selkeästi paras. Mikähän ihmeen hinku täkäläisillä on maustaa oluensa noilla makeutusaineilla? Starbucks on erikseen…

Yhtenä toisena päivänä menimme pienemmällä porukalla käymään English Bayssa, joka on hiekkaranta myöskin Downtownin eteläpuolella, melkein vastapäätä Granville Islandia. Rannalla oli tähän aikaan vuodesta melko hiljaista, mutta auringonlasku oli ihan näyttävä. Ja nähtiinpä samalla paikallinen muistomerkkikin. Rannan jälkeen mentiin syömään edellä mainittuun kreikkalaiseen ravintolaan, joka oli ihan toimiva. Sielläkin näytettiin telkkarissa jääkiekkoa, niin kuin joka paikassa täällä.

Viikko sitten lauantaina oli paikallisten bisnesopiskelijoiden vähän hienompien bileiden vuoro. Tämä SnowBall-gaala järjestettiin Downtownin Marriott-hotellissa. Tapahtuma oli tyyliltään vähän kuin KY:n Boston Night, eli tavallista hienommat kuteet (iso osa daameista oli prom-asuissaan), vapaata seurustelua ja kolmen ruokalajin illallinen. Varsinkin nuorimmille tapahtuma näytti olevan mieleinen. Sääli vain, että se loppui melko aikaisin, jo puolen yön aikoihin. Seuraavana päivänä pääsin kokeilemaan uutta lajia, snowtubingia. Laji on varmaan kaikille tuttu klassikkopelistä Ski Or Die. Siinä oli se laji, jossa laskettiin rinnettä kumirenkaalla (se, missä pystyi veitsellä puhkaisemaan vastustajan renkaan!). Sitä päästiin siis tekemään – veitset tosin pysyi piilossa. Rengas kiihtyi rinteessä yllättävän nopeasti, ja valvojat saivat koko ajan huutaa porukkaa hidastamaan. Kyllä se rengas sitten viimeistään pysähtyi, kun törmäsi alarinteessä oleviin isoihin pehmustepaaleihin! Toisin kuin monet muut, tämä tapahtuma ei ollut yliopiston kauppatieteellisen toimiston vaan SFU Internationalin järjestämä, joten meitä bisnesvaihtareita ei ollut mukana kuin muutama. Sen sijaan muut täällä opiskelevat suomalaiset tuli tuolla reissulla tutuksi. Jyväskylän yliopistosta täällä on siis vaihdossa kaksi tyyppiä opiskelemassa, joilla molemmilla on seurustelukumppani matkassa!

Tuossa parinkymmenen kilometrin säteellä kampuksesta on ainakin kolme hyvänkokoista laskettelukeskusta. Koska monella vaihtarilla on perjantait vapaana, lähdettiin viime viikolla hollantilaisten Milon ja Yourin kanssa läheiselle Grouse Mountainille päiväseltään laskemaan. Nousu vuorelle oli melko huikea: köysirata nousi paristasadasta metristä vuoren huipulle, ja melkeinpä kesäiset maisemat vaihtuivat lumeksi hetkessä. Vaikka Grouse Mountain on Suomen korkeimpia tuntureita matalampi, niin sen sijainti melkeinpä kaupungin keskustassa saa sen tuntumaan korkealta. Lumi ei ollut yhtä hyvää kuin Whistlerissä ja itse laskettelukeskuskin oli melko pieni, mutta saipa sentään laskea iltaan asti. Koska vielä kelit suosivat, niin maisemat kaupungin ylle olivat huikaisevat ensin päivällä, ja myöhemmin illalla Vancouverin valomeren loistaessa. Kun lopulta selvittiin alas vuorelta, jäätiin Pohjois-Vancouveriin syömään (päivällinen klo 23, thumbs up). Ainoa paikka, joka seudulla oli auki, oli nuhjuinen mesta jossa tarjottiin kaikkia mahdollisia ruokia kreikkalaisesta intialaiseen ja italialaisesta pihveihin. Ruoka oli hyvää ja edullista, mutta tarjoilija näytti siltä kuin olisi ollut aineissa. Tyttö horjahteli ja haparoi, sen katse harhaili miten sattui, Youri sai tilaamansa appelsiinimehun siinä vaiheessa kun oli melkein jo lopettanut annoksensa, ja lisäksi itse sain kokonaan eri pizzan mitä tilasin. Missattiin viimeinen bussi täpärästi, mutta saatiin kuitenkin tilata paikasta meille taksi.

Seuraavana aamuna kun heräsin, niin olo oli flunssainen. En tietysti ollut ottanut kuumemittaria enkä mitään flunssalääkkeitä matkaan, mutta ihmisten ystävällisyyden ansiosta mulla oli ne ennen kuin ehdin edes kysyä. Se näyttikin 39°C, joten se siitä. Onneksi lauantai on täällä Hockey Night in Canada -päivä: näyttivät kansallisella kanavalla kolme NHL-matsia putkeen. Joku toinen saattaisi kyllästyä, mutta kun olo oli sellainen että ei jaksanut muuta kuin maata sohvalla, niin se oli mulle aivan täydellinen tapa kuluttaa päivä. Seuraavana aamuna ei kuumetta enää sitten ollutkaan, mutta flunssa jäi, ja se on päällä vieläkin.

Tänään keskiviikkona oli ensimmäinen välitentti, bisnesetiikka. Täällä joka kurssilla on noita midtermejä, tämä oli painoltaan 20 % loppuarvosanasta. Itse tentti koostui kymmenestä avo- ja viidestäkymmenestä monivalintatehtävästä. Käsittämätön parituntinen, sillä vaikka olin valmistautunut tenttiin ihan asiallisesti, niin kysymykset ja vastausvaihtoehdot olivat todella epäselviä – melko ristiriitaisin fiiliksin lähdin tentistä. Kuten aikaisemmin kirjoitin, kurssi on ollut vähän hämärä, proffa selittää omiaan luennoilla ja niiden sisältö liippaa kurssikirjaa vain löyhästi. Enpä pidä sitä kurssia vielä tentin jälkeenkään juuri minään. Sääli, aihe sinällään on ihan mielenkiintoinen. Mutta näillä mennään. Ensi maanantaina on Consumer Behaviorin vastaava midterm.

Dine Out Vancouver. Kuvassa Martina (Saksa), Youri (Hollanti), minä ja Livia (Hollanti).


Sushipaikatkin on erittäin miellyttäviä. Miksi sen pitää olla Suomessa niin kallista?


Auringonlaskun mies. Melko pateettinen kuva!


Burnaby Mountainilta näkee säiden salliessa Downtown Vancouveriin. Kuvassa keskustan tunnistaa korkeista taloista (näkyy suurennettuna vähän paremmin).


Hyvällä säällä voi hyvinkin opiskella ulkosalla. Kuvassa kelistä nauttivat hollantilaiset Livia (vas.), Titiaan ja Sarah. Lämpimimpänä päivänä tähän mennessä on ollut ehkä +15.


Bussipysäkillä. Tässä kuvassa ei olisi muuten mitään mainitsemisen arvoista, mutta nyt on. Bongaa ikkunanpesijä!


Adressi: lumikengät myös suomalaisiin kauppoihin!


Snowtubing. Tietty tästä kuvasta puuttuu juuri ne muut neljä suomalaista, jotka tuolla oli. Alla näkyy paikka, jossa renkailla laskettiin. Taustalla näkyy, että pilvet oli aika matalalla. Ei siis olekaan satua, että Vancouverissa ollaan usein pilvessä (heko heko).



Kampuksella on oma intialainen ravintola. Tuoltakin saa hyvää ruokaa.


Yllä ja alla: Canuksien kaikki pelit tulee televisiosta joltakin kanavalta. Jotkut pelit on nähtävissä vain maksullisena pay per view -lähetyksenä, mutta Simon Fraser Canucks Club on ratkaissut ongelman: pystytetään screeni koulun tiloihin, ja kerätään halukkailta pieni maksu, jota vastaan näkee matsin ja saa lisäksi vähän periamerikkalaista mättöä.



Yllä ja alla: Granville Islandin laitureilla on mukava kuluttaa aikaa nättinä päivänä. Nuo talot rannassa eivät varmasti ole yhtään sen hassumpia paikkoja asua.



Onhan meillä Suomessakin hirvivaaraliikennemerkkejä, mutta tämä kyllä pysäytti ja veti hiljaiseksi.


Tutustumassa Granville Islandin panimon tuotteisiin. Yläkuvassa vasemmalta Birgit (Itävalta), Victor (Ranska), Youri, Fabian (Saksa), minä, Katja (Saksa) ja Milo (Hollanti). Alla vähän paikallisia erikoisuuksia. Tuo mystinen patukka tuoppien edessä on biisonimakkaraa Granvillen kauppahallista, oli muuten hyvää!



Tämä kuva on Granville Islandin kauppahallista. Ei mitään käsitystä mitä nuo on, ilmeisesti jotain piikikkäitä hedelmiä.


Snowball Gala 2007. Yllä saksalaiset Martina ja Fabian, alla Youri, Katja, Victor ja Georg (Saksa)



Jo Grouse Mountainille noustessa näki, että maisemat ovat hienot. Tämä kuva on köysiratahissin kopista.


Grouse Mountain mainostaa itseään sloganilla Peak of Vancouver. Näkymät oli melko huikeat, kun rinteeseen pääsi. Noista kuvista ne eivät oikein välity, melkein pitäisi olla panoraamakuva. Yllä joka tapauksessa Vancouver silloin, kun valoa vielä vähän riitti, ja alhaalla sama kylä vähän myöhemmin illalla.