Emerald City

Tänä viikonloppuna suunta oli reilut parisataa kilometriä etelään, osoite oli Seattle, Washington. Koska iso osa muusta vaihtariporukasta oli menossa sinne nyt, niin minäkin päätin lähteä völjyyn, vaikka ensi viikolla onkin välitentit molemmista rahoituksen kursseista. Lähdimme reissuun perjantaiaamuna, ja otimme shuttlebussin suoraan Vancouverin keskustasta Seattleen. Lyhyt matka venyi viiteen tuntiin liikenneruuhkien ja rajamuodollisuuksien takia. Isompia ongelmia rajalla ei tällä kertaa ollut, sen sijaan olin vähän hämilläni kun virkailija alkoi passiani vilkaistuaan puhua mulle suomea! Kaveri oli kuulemma asunut kaksi vuotta Suomessa 90-luvulla, joten kielikin oli jossain määrin tarttunut. Kyseli mm. Esko Ahon ja Arja Korisevan kuulumisia…

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja niitä ovat tässä tapauksessa mm. Rainy City (erittäin kuvaava nimi), Green City (ei ihan niin kuvaava), sekä otsikon nimi jne. Seattle on kaupunkina virallisesti vain vähän Helsinkiä isompi, mutta todellisuudessa muutaman kymmenen kilometrin säteellä keskustasta asuu neljä miljoonaa ihmistä, eli on se "vähän" Tsadia isompi. Kokonaisuutena kaupunki oli melko vancouvermainen, mutta selkeästi amerikkalaisempi: kodittomia oli kaduilla selvästi enemmän, paikat eivät olleet ihan yhtä siistejä, aasialaiset loistivat poissaolollaan ja tilalla oli amerikkalaiset black fellahit. Kaupunki on alkupiste mm. Starbucksille, Jimi Hendrixille, Bill Gatesille ja grunge-musiikille. Se tuntuu olevan nyt suosittu paikka varsinkin nuorten keskuudessa, ja monet muuttavatkin San Franciscosta Seattleen sen takia, että jälkimmäinen on halvempi.

Kun Seattleen saavuttiin, niin mentiin heti ensimmäisenä nähtävyyteen, joka kaikilla tulee ensimmäisenä kaupungista mieleen – Space Needleen. Keli oli perjantaina mainio, joten tornista näkyi hyvin joka suuntaan. Downtown näytti ylhäältä ihan hienolta, muuten kaupunki oli melko lättänä. Maisematuokion jälkeen otettiin monorail-kyyti keskustaan ja etsittiin hostellimme. Sitten käytiin mm. syömässä mainiot purilaiset paikallisessa BBQ-ravintelissa ja pyörittiin vaan keskustassa iltaan asti. Illalla haluttiin mennä kuuntelemaan livemusaa (Seattlessa on Jenkeistä kuulemma kolmanneksi eniten livekeikkoja New Yorkin ja Chicagon jälkeen). Mentiin jazz-paikkaan, jonne olisi ollut 12 dollarin cover, mutta selitettiin ovimiehelle olevamme opiskelijoita ja vielä Euroopasta, niin päästiin sisään ilmaiseksi! Erittäin opiskelijaystävällistä, meidän porukka säästi siinä yli sata taalaa. Sen jälkeen mentiin paikkaan, jossa oli kaikenlaista sälää seinillä. Muuten ei mitään ihmeellistä. Normi-ilta.

Seuraavana aamuna osa porukasta meni Jimi Hendrix-museoon , mutta itse missasin sen. Sen sijaan suoritin empiirisen kokeen McDonaldsin burgereiden välillä. Päivän saldoon kuului myös ensimmäinen Starbucks, ja mielenkiintoinen Seattle Underground -kierros. Kaupunki rakennettiin alun perin niin huonoon paikkaan, että sitä jouduttiin korottamaan rakentamalla kadut ym kokonaan uudestaan. Kaupunki tuhoutui tulipalossa 1890, ja nykyinen vanha kaupunginosa Pioneer Square rakennettiin palon jälkeen alkuperäisen kaupungin toisen kerroksen tasalle. Illalla pistäydyttiin kolmessa paikkassa, joista kaksi ensimmäistä oli istuskelupaikkoja ja kolmas livepaikka. Keskimmäinen oli nimeltään Chapel, ja se oli rakennettu vanhalle ruumishuoneelle! Ihan siisti paikka. Koska taas haluttiin kuulla livemusaa, mentiin paikkaan nimeltä War Room, joka oli ääriään myöten täynnä oleva nigga rap -paikka. Olihan melkoinen elämys!

Sunnuntaina jätin muut hostellille nukkumaan ja lähdin aikaisin Vancouveriin valmistautumaan ensi viikon tentteihin. Sellainen oli Seattle. Ehkä tuollakin tulee vielä pistäydyttyä, kun reissaan lopputenttien jälkeen. Rajalla jouduin jälleen selittelemään opiskeluani Vancouverissa. Virkailija ei millään tahtonut uskoa, että todellakin olen vaihdossa vain yhden lukukauden, enkä siten tarvitse pidempään opiskeluun oikeuttavaa Study Permitiä. Vaan eipä siinä mitään, nämä maahanpääsyhässäkät alkaa mennä jo rutiinilla. Pääsinpähän takaisin Kanadaan.

Space Needle. Tästä Seattle tunnetaan.

Downtown Seattle as seen from the Space Needle. Vaikka Neulalla on korkeutta "vaatimattomat" 140 metriä, niin näkymissä ei ollut valittamista.

Tässä se on: ensimmäinen Starbucks Coffee ikinä, missään. Suomalaisen kofeiiniaddiktin pyhiinvaelluskohde.

Farmer's Marketista löytyi tällainenkin kummajainen. En ole varma olenko tuollaiseen Suomessa törmännyt.

Royale With Cheese vai Le Big Mac? Jälkimmäinen oli suorittamassani ehdottoman objektiivisessa vertailussa parempi, mutta ei Quarter Pounderkaan huono ollut. Kaikissa pakkauksissa oli ravintosisältöinformaatio painettuna paitsi Double Quarter Pounderissa. Wonder why. Ehkä ne eivät halua ihmisten tietävän, että yhdessä hampurilaisessa on energiaa saman verran kuin normaalissa (oikeassa) ateriassa. Poissa silmistä, poissa mielestä?


Hostellin välittömästä läheisyydestä löytyi myös seinä, joka oli vuorattu purukumilla. En aikaismmin tiennytkään, että purkalla voi viestiä noin tehokkaasti (alempi kuva). Mikä uusmedia, vapise blogi!

Alley.

Lava Loungeen päädyttiin perjantai-illan päätteeksi. Kuten seuraavista kuvista näkee, seinillä oli paljon mystistä sälää.

Uneton Seattlessa. Perjantai-iltana paikallinen katu-DJ esitteli taitojaan.

Kävelkää hitaasti. Sarjassamme hassunhauskat liikennemerkit.

Hyvin Simpsons-tyylinen sarjakuvakauppa. Tuolla myytiin kaikkea keräilykappalesarjakuvista action-figuureihin. Kallista!

Käytiin redneck-ravintolassa syömässä. Kuvassa Victor (FRA), Martina (GER), minä, Titiaan (NED) ja Georg (GER). Oli aivan loistava barbecue-hampurilainen!

Klondike on varmaan kaikille tuttu Aku Ankasta. Käytiin aihetta esittelevässä museossa; alakuvassa aitoja kultaryntäyksestä uutisoineita sanomalehtiä vuodelta 1800-jotain.



Pioneer Square. Tämä katu toi jotenkin hämärästi mieleen Helsingin. Mechelinin- tai Mäkelänkatu?


Seattle Underground. Edellisen ison maanjäristyksen jälkeen ihmiset dumppasivat tavaraansa maan alle, ja osa niistä on vielä sillä tiellään.

Jenkkifutisjoukkue Seattle Seacatsin stadion. Sääli, ettei koko viikonloppuna kaupungissa ollut mitään ison luokan urheilutapahtumaa: SuperSonics pelasi vieraissa, jenkkifutiskausi loppui muutama viikko sitten ja Major League Baseball alkaa vasta huhtikuussa.

Näistä paikoista en liiemmin tykkää. Menomatka oli tosin hauska poikkeus, kun tullivirkailija heitti normaalit kysymykset englannin sijaan suomeksi. Paluumatkalla koko bussi sitten odottelikin 45 minuuttia, että sain asiani hoidettua.