San Francisco, CA

Ensimmäinen aamu San Franciscossa valkeni siis iloisissa merkeissä, kun lentoyhtiö oli yön aikana tuonut mun kadonneet matkatavarat hostellille. Ei siis tarvinnut koko lomaa olla samoissa vaatteissa. Hostellin aamupalan jälkeen lähdettiin kaupunkiin, ja kelistä huomasi Vancouverin sateiden jälkeen heti, että nyt ollaan Kaliforniassa.


Aijaijai. Nyt loppui California dreaming, tämä on lomaa!

Otettiin Union Squarelta ratikka rantaan, ja hieman yllättäen pääsimme Alcatrazin-kierrokselle miltei saman tien. Kun viimeksi kymmenen vuotta sitten olin perheen kanssa San Franciscossa, vankilasaari jäi näkemättä, kun kyseisen viikonlopun kaikki lähdöt oli myyty loppuun.



Nykyään Alcatraz on museokäytössä, ja kierroksella sen historiaa esiteltiin monesta näkökulmasta ja monen aikakauden verran. Itse saarelta oli hienot näköalat San Franciscon keskustaan ja Golden Gate Bridgelle. Pari myyttiäkin rikottiin kierroksen aikana: Al Capone ei kuollut Alcatrazissa, ja saarelta maalle uiminen ei todellakaan ole mahdotonta, vaikka salmessa kova virtaus onkin. Itse asiassa phoenixilainen koululaisryhmä aikoi uida porukalla kyseisen välin. Sen sijaan se pitää paikkaansa, että vaikka muutaman vangin onnistuikin nokkelasti paeta vankilasta, niin kenenkään ei tiedetä selviytyneen hengissä maihin. Lisää triviaa: kaikkien gangstojen isä ja äiti, Al Capone, sai aikaan sen, että maitotölkkeihin (aikanaan ehkä pulloihin) alettiin painaa viimeisiä käyttöpäiviä. Ilman Allua olisi maidonjuonti Suomessakin vähän heikommissa kantimissa.


Tästä on kyse. Pahamainen vankilasaari keskellä San Franciscon lahtea.


Jotta pakeneminen olisi ollut entistäkin vaikeampaa, kukkulan huipulla sijainneeseen vankilaan johti vain yksi tie.


Sellejä.

Taustalla Downtown San Francisco

Kun Alcatrazista selvittiin takaisin maalle, mentiin syömään Fishermans Wharfille, joka on toinen kaikkien mainstream-turistien kohde Friscossa. Pääsin syömään aitoa länsirannikon clam chowderia, joka tarjoiltiin mielenkiintoisesti koverretusta leivästä. Oli hyvää, tuli syötyä lautanenkin.


Simpukkakeitto leivällä, kiitooosh

Sen jälkeen käytiin katsomassa merileijonia, jotka makoilivat laiturilla samalla lailla kuin kymmenen vuotta sittenkin. Meteli oli korviahuumaava, kun useat kymmenet otukset rääkyivät laiturilla. Nähtiinpä pari taistelupariakin, kun nämä laiskalta vaikuttavat elukat nahistelivat leikkisästi keskenään ja heittelivät toisiaan veteen.


Merileijonat on leppoisia

Rannasta kiivettiin Russian Hillille, joka on se kuuluisa mäki, josta useimmat San Franciscon mäkikuvat on otettu. Asunnoista ja autoista huomasi, että ihan vähävaraista sakkia paikassa ei asu.

Näkymä venäläiseltä kukkulalta

Kaikki varmaan tietää sen maiseman, jossa ratikka nousee mäkeä, ja taustalla San Franciscon lahdella näkyy Alcatraz. Tässä mun versio siitä:


Otettiin kyseinen ratikka ja ajeltiin sillä Chinatowniin. Kyseinen kaupunginosa on Jenkkilän suurin laatuaan. Tällä kertaa tyydyttiin kuitenkin vain kävelemään paikan läpi ja mentiin takaisin hostellille. Myöhemmin illalla mentiin syömään välimereiseen raflaan, jonka ruoka tosin oli aika heikkoa. Muut meni ruuan jälkeen leffaan, mutta itse huomasin kadottaneeni hostellihuoneen avaimen ja jouduin lähtemään etsimään sitä. Arvasin, että olin unohtanut sen ravintolaan, mutta se oli mennyt kiinni kun pääsin sinne takaisin. Matkalla takaisin hostellille törmäsin kuin ihmeen kaupalla ravintolan omistajaan, joka oli rupatellut meidän porukan kanssa tovin kun syötiin. Se oli löytänyt mun avaimet. Mun hyvä tuuri siis jatkui. Se siitä illasta...

Pitää kehua tätäkin hostellia, missä yövyttiin kaksi ensimmäistä yötä San Franciscossa. Adeleide Hostellissa oli kelvollinen aamupala, halpa vuokra ($24/yö), langaton netti, ja lisäksi paikka sijaitsi ihan San Franciscon ydinkeskustassa. Vähän vaikea sinne tosin oli aluksi löytää, sillä se sijaitsi melko huomaamattomalla syrjäkujalla:

Seuraavana aamuna tilattiin taksi hostellille ja suunnattiin puolen päivän maissa autovuokraamolle, josta meidän oli määrä hakea asuntoauto yhdeltä iltapäivällä. Kun lopulta päästiin auton kanssa liikenteeseen, oli kello jo neljä. Paljon säätöä. Koska meidän reissukolonnasta Titsillä ja Victorilla ei ole ajokorttia, ja Anni ei halua ajaa isoa autoa, niin minä ja Georg vuorotellaan ratissa seuraavan viikon ajan. Pakua isompaa autoa en ole koskaan ajanut, ja muutenkin ajoin viimeksi marraskuussa, kun Määtän Tuomaksen kanssa oltiin Finanssin ja Futuurin vuosijuhlissa (Tumpulle terveisiä!). Nyt pääsinkin sitten verestelemään ajotaitoja hyppäämällä camperin rattiin ja suuntaamalla suoraan freewaylle San Franciscon iltapäiväruuhkaan.

Selvittiin kuin selvittiinkin hengissä leirintäalueelle, vaikka matka kulkikin läpi kaupungin ydinkeskustan. Leirintäpaikka sijaitsee Downtownin eteläpuolella San Francisco 49ersin stadionin kupeessa. Täällä ollaan nyt ja laitetaan ruokaa. Tai siis, muut laittaa ruokaa ja mä näpyttelen tätä. Huomenna olisi tarkoitus mennä ensin pyöräilemään Golden Gaten tienoille, ja iltapäivällä lähteä ajamaan kohti Yosemite National Parkia.


Yllä ja alla: Tällä kaunottarella olisi tarkoitus taittaa matkaa.

Reissuun!

Viimeisellä opiskeluviikolla mulla oli kaksi tenttiä, joten aika meni pakkaillessa ja näihin valmistautuessa. Jälkimmäinen tentti oli myöhään perjantai-iltana, kun ulosmuuttopäivä oli sunnuntai, joten vähän häsläämiseksi homma meni. Lauantaina mentiin vielä vaihtariporukalla bilettämään downtowniin, joka ei eräissä tapauksissa kauheasti ainakaan edistänyt matkaan lähtöä sunnuntaina. Joka tapauksessa päästiin reissuun, ja lopulta meidän vuokra-auto suuntasi Seattleen.

Mun huone ulosmuuton hetkellä. Ei ollut kertaakaan noin siistiä kevään aikana.

Rajalla ei tällä kertaa ollut isommin ongelmia, mikä oli alkumatkan säädön jälkeen iloinen yllätys. Heti Jenkkien puolelle päästyä keli tuntui lämpiävän ainakin viidellä asteella, joten nyt se kesä kai sitten alkaa. Seattleen saavuttiin (Rachel, Anouk, Alex, mä) alkuillasta, ja loput porukasta tuli myöhemmin reittibussilla. Meitä oli kaikkiaan kymmenen henkeä, joista me jatketaan viiden hengen porukalla (Anni, Victor, Tits, Georg ja mä) Kaliforniaan. Hostelli oli tällä kertaa Green Tortoise, joka oli hinta-laatusuhteeltaan ehkä paras, missä olen tähän mennessä ollut. Tofino oli ehkä laadukkaampi muuten, mutta kun ajattelee, että tämä GT sijaitsee ihan Seattlen keskustassa, niin kilpparihostelli oli erinomainen diili. Voin suositella kaikille, jotka tänne eksyy!

Hieno valoilmiö Seattlessa

Maanantaina meidän pikku autokunta meni ensin Underground Tourille. Itselle tämä oli jo toinen kerta kyseisellä kierroksella, eikä se ollutkaan enää yhtään niin mielenkiintoinen. Samat vitsit kierroksen vetäjällä oli kuin viime kerralla, vaikka kyseessä oli eri opas! Kierroksen jälkeen mentiin pikavisiitille Seattlen eläintarhaan, joka olikin ihan hieno. Paikan vetonaulana oli hiljattain syntynyt tiikerinpentu, joka temmelsi itsensä kokoisen pehmolelutiikerin kanssa. Lisäksi zoossa oli hieno pimeä osasto, jossa oli lepakoita ja muita öisiä eläimiä. Pari otosta:

Mystinen lintu

Amerikan ruskeakarhu eli grizzly on kuulemma ihmiselle kaikkein vaarallisin. Kaikki Hopeanuolta pienenä katsoneet voi varmaan samaistua tähän.

Tiikerinpentu retuuttaa pehmolelutiikeriä. Tämä oli siis eläintarhan ykkösvetonaula. Aika tehokkaasti pentu osasi iskeä lelun kaulaan.

Muut olivat menneet lentokentälle hyvissä ajoin, mutta itse en (luonnollisesti). Lopulta kuitenkin selvisin sinne. Lento San Franciscoon meni nopeasti ja kivuttomasti, mutta perillä odottikin yllätys, kun mun matkalaukku ei missään vaiheessa ilmestynytkään liukuhihnalle. Eipä ole mulle ennen sattunut. Tätä kirjoittaessani hostellilla en ole kuullut vielä laukusta mitään. Toivottavasti löytyy nopeasti, muuten voi jossain vaiheessa alkaa syödä miestä. Edit: seuraavana aamuna Alaskan Airlines oli löytänyt mun laukun ja toimittanut sen hostellin respaan. Asiallista, nyt pystyy keskittymään lomailuun!

Mun lätkäveikkauksesta sen verran, että ei ollut juuri hurraamista. Suosikit pitivät pääosin pintansa - tiesin jatkoonmenijöistä Detroitin, Vancouverin, Buffalon, Ottawan ja New Jerseyn, mutta Anaheim, San Jose ja NY Rangers puolestaan näyttivät hauista. Suomalaiset ovat jälleen olleet pimennossa, kun ratkaisupelit alkoi.

Toisen kierroksen veikkaus:
Detroit-San Jose -> Detroit jatkoon
Anaheim-Vancouver -> Anaheim jatkoon
Buffalo-NY Rangers -> Buffalo jatkoon
New Jersey-Ottawa -> Ottawa jatkoon

Varsin yllätyksettömästi siis mennään. Koska satun Kaliforniassa pyörimään, niin suunnitelmissa olisi mennä katsomaan paikan päälle mahdollinen viides peli sarjassa Anaheim-Canucks. Saapa nähdä.

San Franciscosta lisää myöhemmin. Nyt täältä tähän.

Viimeinen viikko kampuksella

Nyt kun opiskeluja on jäljellä vajaa viikko ja kelit lämpenee myös täällä, niin tässä pari vähän keväisempää otosta kampukselta.

Joskus ensimmäisissä postauksissani väitin, että Simon Fraserin kampus on ruma kuin mikä. Onhan täällä kyllä betonia käytetty reilusti, mutta maisematkin on toisaalta komeita.

Tällaiset näkymät West Mall Centren lukusalista. Vaikka mä Töölön katoista tykkäänkin, niin ehkä tämä menee sen maiseman edelle mikä HSE:n päärakennuksen lukusalista avautuu.


Convocation Mall eli kampuksen katettu keskusaukio


Academic Quadrangle on jumalattoman kokoinen neliönmallinen rakennus, jossa on suurin osa yliopiston luentosaleista ja luokkahuoneista. Kuvat yllä ja alla on neliön sisäpihalta.

Terry Fox on paikallinen suuruus, entinen Simon Fraserin opiskelija, joka sairastui parikymppisenä syöpään ja yritti nostaa varoja juoksemalla halki Kanadan. Academic Quadranglen pihalle on pystytetty patsas herran kunniaksi.

Kampuksen kirjasto. Ehkä rumin rakennus ikinä, missään.

Kaksi tenttiä jäljellä ja Kalifornia-TJ näyttää 7 päivää!

P.S. KÄRPÄT!

Playoff time!

Aika Vancouverissa käy vähiin, enää on jäljellä kymmenen päivää. Flunssasta on parannuttu, juuri parahiksi ennen siitepölykautta. Noh, tämä lähtis morjestaan palmuja, pakoon kutisevia silmiä, tukkoista nenää ja muita allergisen luontaisetuja.

Nyt on päästy tenttivaiheeseen, eli luennot loppui viime viikolla. Siinä missä useimmilla vaihtareilla on 2–3 tenttiä, joillakin jopa nolla, niin itselläni on edessä neljä lopputenttiä. Näistä kaksi on huomenna torstaina ja kaksi ensi viikolla. Molempien rahoituksen kurssien, Derivativesin ja Inven, tentit on siis ”iloisesti” samana päivänä. Ne on samalla ainoat mun täällä käymistä kursseista, joiden arvosanat siirtyy kauppiksen opintorekisteriotteeseen, koska kyse on pääaineesta (tää on taas niin tätä). Paremminkin olis voinut niihin valmistautua, mutta on ollut vähän parempaa tekemistä. Ei se mitään, luottavaisin mielin.

Viime lauantaina tuli käytyä Vancouverin pyörivässä ravintolassa Harbour Centressä (kuva paikasta pari postausta alempana). Käytiin Rachelin kanssa ensin syömässä kiinalaista, ja sen jälkeen mentiin jälkkärille itse näköalaravintolaan. Selkeä ilta, joten kaupungin valot näytti todella upeilta. Valitettavasti mun kameralla ei voi ottaa ulkona kuvia pimeän aikaan, joten niitä ei ole. Maanantaina mentiin Rachelin ja tämän kummisedän kanssa pääsiäisbrunssille. Oli jälleen hyvät setit.

Eilen sain iloisia uutisia Suomesta, sillä minut valittiin seuraavaksi kylliksi eli SEFEn kylteriyhdyshenkilöksi. Kassu Stenbäckin ja Sanna Markkasen jalanjälkiä siis seurataan. Kiitos Sannalle herätyksestä, että tajusin tähän mielenkiintoiseen hommaan hakea. Kylli-pesti alkaa elokuussa ja jatkuu vähintään puolitoista vuotta, mikä on hienoa. Yksi viime vuosien parhaista päätöksistä oli lähteä KY-toimintaan mukaan (Tirppa 05, kv-viikko 05), sillä sitä kautta päädyin hallituksen tiedotusvastaavaksi, mikä varmaan painoi myös tässä valinnassa. En aikanaan päässyt ensisijaisesti hakemaani valiokuntaan, mutta sen sijaan minut kelpuutettiin Tirppaan. Sattumien summa.

Sitten vähän jääkiekkovuodatusta:

Kärpät! Näyttäisi siltä, että Oulun ylpeys kyykyttää jälleen muuta Suomea SM-liigassa. Viimeisen neljän kauden aikana kaksi kultaa, hopean ja pronssin voittaneen jengin tarvitsisee ottaa vielä yksi voitto Jokereista, ja siihen on kolme ottelupalloa. Vuodesta -98 on tullut seurattua joukkuetta suunnilleen päivittäin, mutta nyt jää ratkaisut näkemättä. Onneksi on nettiradio. Toivottavasti ratkaisevat huomenna Raksilassa. Tai no. Toivottavasti ylipäänsä ratkaisevat.

SM-liigan päättyminen tarkoittaa aina myös sitä, että NHL:n playoffit alkaa! Tänä vuonna on luonnollisesti tullut pitkästä aikaa seurattua sarjaa vähän tarkemmin, ja koska Kanadassa ollaan, niin meininki on sen mukainen. Vancouverissa on vielä lisäksi erityinen buumi päällä, sillä Canucks on pelannut paremmin kuin vuosikausiin. Ei puhettakaan, että peleihin voisi saada lippuja maksamatta törkeää ylihintaa. Kaupungilla sen sijaan näkee Canucksin lippuja enemmän kuin vaahteralippuja, ja porukka on säännönmukaisesti pukeutunut joukkueen väreihin. Oma pitkäaikainen suosikkini LA Kings ei tänä(kään) vuonna päässyt pleijareihin, joten ajan hengen mukaisesti nautin pudotuspelihuumasta ja hyppään Canucksin bandwagoniin (© Jatkoaika.com 2007).

NHL:n pudotuspelit vuorostaan tietävät sitä, että suomalaisessa mediassa aletaan spekuloida sillä, ketkä suomalaiset ”vapautuvat” maajoukkueen käyttöön. Itseäni tämä vuosittainen hössötys lähinnä ärsyttää – en ihmettele yhtään, jos suomalaisia ei pitkän ja raskaan kauden jälkeen huvita lähteä neppailemaan itävaltoja ja kazakstaneita vastaan kahden viikon turnaukseen, joka ei kiinnosta ketään paitsi suomalaisia, kun sillä välin maailman parhaat ratkovat Stanley Cupia rapakon tällä puolella. Suomessa mahdollisia kieltäytyjiä sitten kohdellaan maanpettureina. Toivottavasti kaikki mahdolliset suomalaisjoukkueet menevät mahdollisimman pitkälle eikä kukaan pelaaja vahvista MM-joukkuetta (vaikka tämä ei olekaan mahdollista – ei teoriassa eikä varsinkaan käytännössä, sillä Stanley Cup karttaa suomalaisia pelaajia niin kuin menestys suomalaisia joukkueita yleensäkin lajista riippumatta). Tulipas taas oltua kyyninen. Pitäähän suomalaisella medialla ja kaljamahakisaturisteilla olla jotain jännättävää. Jatkukoon siis spekulointi.

Pikku veikkaukset Stanley Cupin ensimmäisen kierroksen ottelupareista kevyen, suorastaan petterisihvosmaisen analyysin höystämänä. Saapa nähdä kierroksen jälkeen, miten osui. Pitkävedosta en ole voittanut mitään lähes kymmeneen vuoteen (joskaan en ole juuri myöskään pelannut), joten näihin voi suhtautua asiaankuuluvalla vakavuudella.

Läntinen konferenssi:
Jokainen ottelupari on mielenkiintoinen ja ennakkoon melko tasainen. Hienoa.

Detroit–Calgary
Calgary on ollut tällä kaudella yllättävän heikko. Detroitin punakone sen sijaan jyräsi jälleen läntisen konferenssin voittoon, Kipper ei yksin riitä. -> Detroit jatkoon

Anaheim–Minnesota
Minnesotan puolustus vastaan Anaheimin hyökkäys. Anaheim on tässä melko tasaiseksi veikatussa parissa ennakkosuosikki, mutta uskon, että Niklas Bäckströmin johdolla Wild venyy yllätykseen, eikä Teemu Selänne saa vieläkään mestaruussormusta. -> Minnesota jatkoon

Vancouver–Dallas
NHL:n ruotsalaisjoukkue vastaan suomalaisjoukkue. Muuten joukkueet on melko tasaiset, mutta Canucksin veskari Roberto ”Bobby Lu” Luongo ratkaisee tämän sarjan. -> Vancouver jatkoon

Nashville–San Jose
Nashville johti siihen aikaan koko NHL:ää, kun kävin katsomassa niiden pelin Canuckseja vastaan maaliskuussa. Siitä joukkue putosi neljänneksi kun Detroit ohitti sen keskisessä divisioonassa. Uskon kuitenkin, että joukkueella on taitoa ja tahtoa sen verran, että San Jose kaatuu. Peter Forsbergin tosin olisi syytä herätä. -> Nashville jatkoon

Itäinen konferenssi:

Buffalo–NY Islanders
NHL:n runkosarjan voittanut ja siinä eniten maaleja mättänyt Buffalo hoitanee tämän sarjan ilman vaikeuksia. Islesin pääsy playoffseihin varmistui vasta viimeisellä kierroksella rangaistuslaukauskisassa. Materia jyrää tässä parissa. -> Buffalo jatkoon

New Jersey–Tampa Bay
Ensimmäisen kierroksen toiseksi hajuttomin, mauttomin ja värittömin ottelupari, Vincent Lecavalierista ja Martin St Louisista huolimatta. Eiköhän idän kestomenestyjä New Jerseyn trap ja Martin Brodeur ole valttia tässä parissa. -> New Jersey jatkoon

Atlanta–NY Rangers
Eiköhän Atlanta hoitele tämän. Jagr on runkosarjapelaaja, ja Rangersin muutkin tähdet hyytynevät pudotuspeleissä. -> Atlanta jatkoon

Ottawa–Pittsburgh
Pudotuspelien kestoepäonnistuja vastaan tulevaisuuden tähtien joukkue. Niin hyvä kuin Penguins onkin hyökkäyspäässä, puolustus vuotaa liikaa. -> Ottawa jatkoon

Tulihan taas sepustettua. Varsinainen päivän epistola.

Flunssaa, lätkää ja ravintoloita

Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet toisaalta tapahtumarikkaita, toisaalta eivät kuitenkaan välttämättä niin mielenkiintoisia, että niistä viitsisi enempäänsä kirjoittaa. Olen ollut viimeiset kolme viikkoa sitkeässä flunssassa, minkä vuoksi tämä aika on tullut oltua vähän fleguna. Urheiltuakaan ei ole tullut yhtä ainutta kertaa lähes neljään viikkoon, kun taas ennen flunssaa tuli useammin kuin joka toinen päivä tehtyä jotain. Taidanpa mennä lääkäriin heti huomenna.

Keskiviikkona 21.3. oli kampuksen West Mall Centressä kauppiksen Go Abroadia vastaava tapahtuma, jossa paikallisille esiteltiin mahdollisuutta lähteä vaihtoon. Ei tuntunut juuri kiinnostavan, sillä sen kahden tunnin aikana, mitä itse paikalla olin, kävi ständeillä ehkä kaksi opiskelijaa. Illalla menin sitten Rachelin kanssa matsiin, pelinä Canucks–Nashville Predators. NHL:n senhetkinen kärkijoukkue jäi Canucksien jalkoihin 2–0, eikä siinä auttanut Peter Forsberg eikä Paul Kariyakaan. Vancouverin Tommi Santala teki kauden ensimmäisen maalinsa. Peli oli ehkä vähän tylsä, vaikka onhan se aina tapaus kun kärkijoukkue jätetään nollille.

Seuraavana päivänä oli illalla Business Administration Student Societyn järjestämä banketti, joka oli ihan mielenkiintoinen. Tapahtuma oli järkätty varta vasten bisnesopiskelijoiden verkostoitumisen edistämiseksi. Minut plaseerattiin pöytään, jonka nimikkoyritykset eivät liiemmin kiinnostaneet, joten siinä mielessä illan anti jäi vähäiseksi. Tarjolla oli kuitenkin kolmen ruokalajin illallinen, joka oli ihan asiallinen jopa vähän kipeänä. Lauantaina oli bileet, joissa oli vähän outo fiilis eikä koko iltana oikein tapahtunutkaan mitään.

Sunnuntaina vuorossa oli sushi-illallinen ja lissää kiekkoa. Tällä kertaa Canucks pelasi Colorado Avalanchea vastaan. Olin ostanut tähän peliin lipun jo aikaisemmin, ja myöhemmin selvisi että vaihtareista myös Flo ja Fabi tulivat peliin. Viihdyttävä peli, paljon maaleja, Joe Sakic oli liekeissä ja Avs voittikin pelin 5-4 rankkareilla. Ensimmäinen tänä keväänä paikan päällä näkemäni peleistä, jonka Canucks hävisi, ja samaten ensimmäinen jossa suomalaispelaaja ei tehnyt maalia. Samalla taisi tulla tämän kauden NHL-kiintiö täyteen, voi olla että playoffseihin ei saa lippuja ellei ole valmis maksamaan törkeää ylihintaa. Ellei sitten Kaliforniassa satu matseja siihen aikaan kun siellä olen.

Metron ikkunasta. Oikealla Canucksien kotihalli GM Place, vasemmalla BC Place Stadium, joka toimii 2010 olympialaisten avajais- ja päättäjäisseremonioiden paikkana. Paikasta romahti tammikuun lumimyrskyissä katto, ja siitä raportoitiin mediassa Suomessa asti.


Matalan profiilin mustan pörssin lippukauppaa, mjitaaah?


Patriotismia pohjoisamerikkalaiseen malliin: Canucks-Preds Pregame Show. Jotenkin kansallislaulu ei sovi mielestäni jääkiekko-otteluiden alkuun Suomessa, mutta NHL:ssä siitäkin on onnistuttu tekemään ison luokan show. Star-Spangled Bannerin aikana yleisö on vielä rauhassa, mutta O Canada avaa äänijänteet. Edmontonissa viime keväänä pelatuissa finaaleissa ei tarvittu Kanadan kansallislauluun esilaulajaa ollenkaan, kun yleisö piti niin kovaa mekkalaa!


Canucks-Avs Pregame

Seuraava viikko meni lähinnä kampuksella flunssan kanssa tuskaillessa. Tiistaina, perjantaina ja lauantaina tuli kuitenkin jälleen käytyä ulkona syömässä, kun se kerran täällä on suht edullista ja valikoimat loistavia. Perjantaina oli myös kotibileet, joissa oli astetta enemmän äksöniä kuin edellisellä viikolla. Kampuksella oli RezFest -bileet samana iltana, joten jossain vaiheessa bileasuntoon tuli arviolta 25 random-tyyppiä kuokkimaan. Sweet. Myös jyväskyläläiset (muut täällä vaihdossa olevat suomalaiset) tuli ensimmäistä kertaa paikalle, hauskaa että tulivat.

Taas käytiin syömässä pikku annokset pastaa.

Lauantaina käytiin tarkastamassa Kitsilano, joka on Vancouverin boheemimpi kaupunginosa Downtownin eteläpuolella. Alueella sijaitsee mm. hieno hiekkaranta sekä sen välittömässä läheisyydessä alueen isompi yliopisto, University of British Columbia. Ihan biitsikelit ei tosin olleet kyseessä. Sunnuntaina paikallinen sää yllättikin taas ”iloisesti”, kun saatiin lunta pitkästä aikaa. Tämä ei tosin pitkään maassa pysynyt, mutta on tuo keli aika lailla Suomen vastaavia kylmempi viimeisen kuukauden aikana ollut.

Myös Vancouverissa osataan rakentaa itäsaksalaisittain.


Robson and Thurlow, Vancouverin kaupallinen ydinkeskusta. Tämä kulmaus on "kuuluisa" kahdesta vastakkain sijaitsevasta Starbucksista.


Syrjäkuja Broadwayn varrella. Taustalla näkyy Downtown ja sen takana Pohjois-Vancouverin vuoret.


Tylyn niminen kahvila.


Kitsilano.


Tässä kuvassa on Vancouver aika hyvin tiivistettynä: biitsi, meri, jahti, pilvenpiirtäjät sekä lumihuippuiset vuoret.


Pössyttelevä koira. Kitsilanossa tietenkin.


Enpäs ollut ennen yksityiseen laguuniin törmännyt.


Huhtikuun ensimmäisenä saatiin vielä lunta.

Sen jälkeen pyörähti käyntiin viimeinen kouluviikko ennen tenttikautta, tiimalasissa on aikaa vajaat kolme viikkoa. Aika täällä on mennyt todella nopeasti, ei halua vielä pois! Toisaalta, kun kelit on olleet vähän viileämpiä, niin reissaaminen vähän lämpimämpiin maisemiin lukukauden jälkeen on ihan paikallaan. Suunnitelmissa olisi mennä ensin viiden hengen vaihtariporukalla Seattlen kautta San Franciscoon ja Los Angelesiin. Sieltä porukka jatkaa kuka minnekin, minä lennän reiluksi viikoksi Havaijille, jonne tulee Vancouverista toisista vaihtareista ainakin Emeli, Johanna ja Youri. Sieltä mitä ilmeisimmin jatkan New Yorkiin, josta minulla on paluulento Suomeen 24.5.