San Francisco, CA

Ensimmäinen aamu San Franciscossa valkeni siis iloisissa merkeissä, kun lentoyhtiö oli yön aikana tuonut mun kadonneet matkatavarat hostellille. Ei siis tarvinnut koko lomaa olla samoissa vaatteissa. Hostellin aamupalan jälkeen lähdettiin kaupunkiin, ja kelistä huomasi Vancouverin sateiden jälkeen heti, että nyt ollaan Kaliforniassa.


Aijaijai. Nyt loppui California dreaming, tämä on lomaa!

Otettiin Union Squarelta ratikka rantaan, ja hieman yllättäen pääsimme Alcatrazin-kierrokselle miltei saman tien. Kun viimeksi kymmenen vuotta sitten olin perheen kanssa San Franciscossa, vankilasaari jäi näkemättä, kun kyseisen viikonlopun kaikki lähdöt oli myyty loppuun.



Nykyään Alcatraz on museokäytössä, ja kierroksella sen historiaa esiteltiin monesta näkökulmasta ja monen aikakauden verran. Itse saarelta oli hienot näköalat San Franciscon keskustaan ja Golden Gate Bridgelle. Pari myyttiäkin rikottiin kierroksen aikana: Al Capone ei kuollut Alcatrazissa, ja saarelta maalle uiminen ei todellakaan ole mahdotonta, vaikka salmessa kova virtaus onkin. Itse asiassa phoenixilainen koululaisryhmä aikoi uida porukalla kyseisen välin. Sen sijaan se pitää paikkaansa, että vaikka muutaman vangin onnistuikin nokkelasti paeta vankilasta, niin kenenkään ei tiedetä selviytyneen hengissä maihin. Lisää triviaa: kaikkien gangstojen isä ja äiti, Al Capone, sai aikaan sen, että maitotölkkeihin (aikanaan ehkä pulloihin) alettiin painaa viimeisiä käyttöpäiviä. Ilman Allua olisi maidonjuonti Suomessakin vähän heikommissa kantimissa.


Tästä on kyse. Pahamainen vankilasaari keskellä San Franciscon lahtea.


Jotta pakeneminen olisi ollut entistäkin vaikeampaa, kukkulan huipulla sijainneeseen vankilaan johti vain yksi tie.


Sellejä.

Taustalla Downtown San Francisco

Kun Alcatrazista selvittiin takaisin maalle, mentiin syömään Fishermans Wharfille, joka on toinen kaikkien mainstream-turistien kohde Friscossa. Pääsin syömään aitoa länsirannikon clam chowderia, joka tarjoiltiin mielenkiintoisesti koverretusta leivästä. Oli hyvää, tuli syötyä lautanenkin.


Simpukkakeitto leivällä, kiitooosh

Sen jälkeen käytiin katsomassa merileijonia, jotka makoilivat laiturilla samalla lailla kuin kymmenen vuotta sittenkin. Meteli oli korviahuumaava, kun useat kymmenet otukset rääkyivät laiturilla. Nähtiinpä pari taistelupariakin, kun nämä laiskalta vaikuttavat elukat nahistelivat leikkisästi keskenään ja heittelivät toisiaan veteen.


Merileijonat on leppoisia

Rannasta kiivettiin Russian Hillille, joka on se kuuluisa mäki, josta useimmat San Franciscon mäkikuvat on otettu. Asunnoista ja autoista huomasi, että ihan vähävaraista sakkia paikassa ei asu.

Näkymä venäläiseltä kukkulalta

Kaikki varmaan tietää sen maiseman, jossa ratikka nousee mäkeä, ja taustalla San Franciscon lahdella näkyy Alcatraz. Tässä mun versio siitä:


Otettiin kyseinen ratikka ja ajeltiin sillä Chinatowniin. Kyseinen kaupunginosa on Jenkkilän suurin laatuaan. Tällä kertaa tyydyttiin kuitenkin vain kävelemään paikan läpi ja mentiin takaisin hostellille. Myöhemmin illalla mentiin syömään välimereiseen raflaan, jonka ruoka tosin oli aika heikkoa. Muut meni ruuan jälkeen leffaan, mutta itse huomasin kadottaneeni hostellihuoneen avaimen ja jouduin lähtemään etsimään sitä. Arvasin, että olin unohtanut sen ravintolaan, mutta se oli mennyt kiinni kun pääsin sinne takaisin. Matkalla takaisin hostellille törmäsin kuin ihmeen kaupalla ravintolan omistajaan, joka oli rupatellut meidän porukan kanssa tovin kun syötiin. Se oli löytänyt mun avaimet. Mun hyvä tuuri siis jatkui. Se siitä illasta...

Pitää kehua tätäkin hostellia, missä yövyttiin kaksi ensimmäistä yötä San Franciscossa. Adeleide Hostellissa oli kelvollinen aamupala, halpa vuokra ($24/yö), langaton netti, ja lisäksi paikka sijaitsi ihan San Franciscon ydinkeskustassa. Vähän vaikea sinne tosin oli aluksi löytää, sillä se sijaitsi melko huomaamattomalla syrjäkujalla:

Seuraavana aamuna tilattiin taksi hostellille ja suunnattiin puolen päivän maissa autovuokraamolle, josta meidän oli määrä hakea asuntoauto yhdeltä iltapäivällä. Kun lopulta päästiin auton kanssa liikenteeseen, oli kello jo neljä. Paljon säätöä. Koska meidän reissukolonnasta Titsillä ja Victorilla ei ole ajokorttia, ja Anni ei halua ajaa isoa autoa, niin minä ja Georg vuorotellaan ratissa seuraavan viikon ajan. Pakua isompaa autoa en ole koskaan ajanut, ja muutenkin ajoin viimeksi marraskuussa, kun Määtän Tuomaksen kanssa oltiin Finanssin ja Futuurin vuosijuhlissa (Tumpulle terveisiä!). Nyt pääsinkin sitten verestelemään ajotaitoja hyppäämällä camperin rattiin ja suuntaamalla suoraan freewaylle San Franciscon iltapäiväruuhkaan.

Selvittiin kuin selvittiinkin hengissä leirintäalueelle, vaikka matka kulkikin läpi kaupungin ydinkeskustan. Leirintäpaikka sijaitsee Downtownin eteläpuolella San Francisco 49ersin stadionin kupeessa. Täällä ollaan nyt ja laitetaan ruokaa. Tai siis, muut laittaa ruokaa ja mä näpyttelen tätä. Huomenna olisi tarkoitus mennä ensin pyöräilemään Golden Gaten tienoille, ja iltapäivällä lähteä ajamaan kohti Yosemite National Parkia.


Yllä ja alla: Tällä kaunottarella olisi tarkoitus taittaa matkaa.