Ensimmäinen yö asuntoautossa vietettiin San Franciscon eteläpuolella, kaupungin jenkkifutisjoukkue 49ersin stadionin kupeessa. Yöstä mitättömällä paikalla parkkipaikalla saatiin maksaa vajaat $80. Se olikin sitten viikon kallein majoitus.
Seuraavana aamuna suunnitelmissa oli käydä tsekkaamassa legendaarinen Golden Gate Bridge ja ajella sen jälkeen hissukseen Yosemitea kohti. Silta oli ihan hieno, se muistuttaa mua aina siitä yhdestä Bond-leffasta, jonka lopputaistelu käydään Golden Gaten vaijereissa. Parkkeerattiin auto bussipaikalle yhden toisen pakettiauton perään. Kun tultiin takaisin autolle, meidän auto oli blokattu vihaisten bussikuskien toimesta. Yksi tuli siihen vinoilemaan, että sakkopaikka, kolmesataa dollaria, hyvää päivänjatkoa. Pikku rupattelujen jälkeen saatiin kuitenkin bussit väistämään ja päästiin liikenteeseen.
Ei nuo vaijerit ihan noin tuhdilta näyttäneet etäämpää:
Golden Gatelta jatkui matka Berkeleyhyn, joka on tunnettu yliopistostaan. Tämä kampus oli huomattavasti SFU:ta hienompi (tosin mikä tahansa on. Paitsi Oulun yliopisto), ja koko kaupungista huomasi että kysessä on ensisijaisesti opiskelijakaupunki.
Berkeleyn jälkeen jumituimme iltapäiväruuhkaan, ja matka oli todellakin hissukseen etenemistä. Emme päässeet päivän aikana Yosemiteen asti, jäimme parinkymmenen mailin päähän yöksi.
Viikonloppuna Yosemitessa olikin sitten kolmenkymmenen asteen helteet, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua Raincouverin jatkuvalle sateelle ja San Francisconkin mereisen kolealle säälle. Vielä ei oltu ihan huippusesongissa, joten puistossa oli suht rauhallista, vaikka meidän leirintäalue olikin viimeistä paikkaa myöten täynnä. Vesiputoukset oli tosi hienoja, mutta villieläimiä ei nähty. Tosin Anni ja Victor uskoivat nähneensä karhun ollessaan iltakävelyllä. Ainoa negatiivinen asia Yosemitessa oli se, että leirintäalue oli kaukana suihkuilta ja vielä kauempana pyykinpesutiloista. Lämmintä sentään riitti.
Yosemiteen mennessä avautui tällainen maisema. Taustalla näkyy Yosemiten laakso ja yksi puiston suurista vesiputouksista.
Sama vähän lähempää.
Karhuvaara! Meille kerrottiin Yosemiten portilla, että jos satuttaisiin tällaiseen törmäämään, meidän pitäisi huutaa: "Bear, go away, bear", täsmälleen näillä sanoilla. Typerät amerikkalaiset.
Ilma +30 astetta, vesi +4. Kukaan ei kuitenkaan pudonnut.
Nämä kallioseinämät oli aika vaikuttavia, varsinkin kun laakson pohjalla ne ympäröi maisemaa joka puolelta.
Joko mun kameran asetuksissa on vikaa tai tämä orava on vetäny muutakin kuin pulkkaa. Epäilen edellistä. Joopa joo.
Arvoimme pitkään menisimmekö Kuolemanlaaksoon vai Kings Canyonin kansallispuistoon. Päädyimme lopulta jälkimmäiseen, mutta tämä kansallispuistopa olikin vielä käytännössä suljettu. Olisi sinne asuntoauton kanssa päässyt, mutta minkäänlaisia palveluita siellä ei olisi ollut, suihku mukaanlukien. Ex tempore teimme ratkaisun yöpyä läheisessä Sequioan kansallispuistossa, mutta sekin osoittautui todella ankeaksi. Loppujen lopuksi parkkeerasimme auton leirintäalueen parkkipaikalle, kun ainoa avoinna ollut leirintäalue oli jo täynnä.
Sequioan vetonaulana on maailman suurimmat puut, jättiläispunapuut. Matkalla pois kansallispuistosta kävimme katsomassa miltä ne näyttivät.
Päädyttiin loppujen lopuksi yöpymään leirintäalueen parkkipaikalla.
Tiedän, ilkeää
Tässä vähän perspektiiviä. Tuo puu on vielä elossa!
Edellisillan vastoinkäymisistä tuskastuneina päätimme ajaa saman tien rannikolle. Yövyimme biitsileirintäalueella lähellä Santa Barbaraa. Seuraavana päivänä oli suunnitelmissa ajella LA:han.
Selvittiin vielä samana päivänä rannikolle, which was nice.
No comments:
Post a Comment