Kaupunki on ihan jumalattoman kokoinen, yli 80 kilometriä pitkä ja 40 kilometriä leveä ja melkein pelkkää ruutukaavaa, joten paikasta toiseen siirtymiseen menee melkein aina paljon aikaa. Sitä halkoo moottoritiet, joita pitkin liikenne tehokkaimmin virtaa, mutta jotka toisaalta ovat ensimmäisenä tukossa ruuhka-aikaan. Kaupunki on myös lättänä, joten toista New Yorkia odottavat joutuvat pettymään. Siinä missä Nyki on rakennettu pieneen tilaan ja ylöspäin, LA on rakennettu matalasti ja laajalle alueelle. Ilman autoa Losissa ei tee juuri mitään, vaikka viime aikoina joukkoliikennettä onkin parannettu paljon. Niinpä ajattelinkin vuokrata siinä vaiheessa auton itselleni, kun asuntoauto-panssarivaunusta luovuttaisiin.
Heti ensimmäisenä iltana saatiin ”kaivattua” actionia, kun asuntoauton iso koko yllätti mut totaalisesti. Auton oikea peili rappasi viereistä kaistaa ajaneesta bussista vasemman peilin irti ja samalla meidän peili meni totaalisen säpäleiksi. Saatiinhan soppa aikaan. Poliisit eivät lopulta vaivautuneet paikalle, koska henkilövahinkoja ei sattunut. Sainpahan soittaa 911:een, kokemus sekin. Onneksi otettiin autolle täysi vakuutus. Nyt jouduttiin itse maksamaan vain parinsadan dollarin etukäteistalletus, ja vakuutus kattoi loput. Muuten olisi saattanut poikaa ketuttaa. Ajoin vielä kolarin jälkeen takaisin leirintäalueelle, mutta sen jälkeen en sen auton rattiin koskenut vaan annoin Georgin hoitaa hommat. Onnettomuus sattui noin mailin päässä siitä missä asuin kymmenen vuotta sitten, eli vanha fraasi siitä että onnettomuudet sattuu useimmiten tutuissa paikoissa piti tässäkin paikkaansa. Tästä mulla ei ole kuvaa.
Seuraavana päivänä mentiin katsomaan LA Dodgersin peliä, Anni ja Victor tosin meni katselemaan nähtävyyksiä. Dodger Stadium ei ollut edes puolillaan, vaan mikäpä ihme: oli arkipäivä, ei mikään kansallinen tai koululaisten lomapäivä, ja peli alkoi klo 12 iltapäivällä! Itse peli oli leppoisaa pelailua auringonpaisteessa, vastassa ollut Arizona Diamondbacks hävisi lopulta 2-1. Yhtään home runia ei nähty, eli sikäli aika tapahtumaköyhä matsi. Pelin jälkeen mentiin Hollywoodiin kääntymään, ja illalla syötiin viisistään Venice Beachilla ja siivottiin auto palautuskuntoon.
"Take me out to the ballgame, take me out with the crowd.." Kovin on tyhjää katsomossa.
Mann's Chinese Theatre. Tämä on se paikka, missä starat ovat painaneet käden- ja jalanjälkensä sementtiin. Vanhimmat jäljet on 20-luvulta!
Kahdeksan yötä asuntoautossa olikin tarpeeksi, ja seuraavana aamuna palautettiin auto aikaisin. Tits suuntasi Havaijille, ja minä taasen buukkaamaani hostelliin. Olin yrittänyt jo useamman päivän ajan saada lippuja samana iltana pelattavaan Anaheim–Vancouver -lätkämatsiin, mutta Ticketmasterin sivut näyttivät jatkuvasti että lippuja ei olisi saatavilla. Vuokasin auton, ja suunnistin motareita pitkin sellaiset 50 mailia kaakkoon Anaheimiin. Oli kyllä huomattavasti mukavampi ajella Los Angelesin ruuhkissa pikkuisella Chevrolet Cavalierilla kuin tankkimaisella asuntoautolla. Parkkeeraus hallin lähellä maksoi 20$, mutta otin riskin ja maksoin sen. Hallin lippuluukulla sain kuulla, että lippuja oli vielä jäljellä, ne vain olisi seisomapaikkoja. Oulussa on peleissä seisomiseen tottunut, joten seisomapaikka sopi mulle mainiosti.
Arrowhead Pond on nykyisin nimeltään Honda Center
Ihan hyvät paikat vaikka pitikin seisoa. Tunnelma hallissa oli hyvä. Tässä Ducks on juuri tehnyt ottelun avausmaalin.
Itse peliä Anaheim vei näytöstyyliin. Ilman Canucks-veskari Luongoa peli olisi päättynyt jo varsinaisella peliajalla, mutta nyt se venyi toiselle jatkoajalle. Ratkaisu syntyi vähän helpohkosti, kun Anaheim taklasi kiekon hyökkäysalueella itselleen, ja Luongo katseli tuomariin kun ratkaiseva veto lähti. Vancouverin kausi loppui siihen, ja Anaheim eteni läntisen konferenssin finaaliin. Mun veikkaukset konferenssifinaaleihin menijöistä piti pintansa, veikataan nyt sitten, että Stanley Cupista pelaavat Anaheim ja Ottawa.
Seuraavan päivän omistin kokonaan vanhojen tuttujen paikkojen koluamisen: kävin bongaamassa paikan, jossa asuttiin perheen kanssa kevät 1997, mun koulun ja pari muuta paikkaa, jotka olivat jääneet mieleen. Tuntui vähän samalta kun aikanaan palasin Joensuuhun ensimmäistä kertaa sieltä poismuuton jälkeen, oliskohan ollut noin seitsemän vuoden tauon jälkeen… Melko nostalgista meininkiä kaikkiaan. Iltapäivällä palautin sitten auton, ja seuraavana aamuna oli aikainen herätys ja lento Havaijille. Siitä lisää myöhemmin.
Täällä tuli asuttua: Veteran Avenue 424, Los Angeles
Emerson Middle School: tuolla tuli käytyä seiskaluokan kevät.
Westwoodin kylässä, lähellä meidän kämppää, on muun muassa Twentieth Century Foxin alkuperäinen leffateatteri.
Mann's Chinese Theatre. Tämä on se paikka, missä starat ovat painaneet käden- ja jalanjälkensä sementtiin. Vanhimmat jäljet on 20-luvulta!
Kahdeksan yötä asuntoautossa olikin tarpeeksi, ja seuraavana aamuna palautettiin auto aikaisin. Tits suuntasi Havaijille, ja minä taasen buukkaamaani hostelliin. Olin yrittänyt jo useamman päivän ajan saada lippuja samana iltana pelattavaan Anaheim–Vancouver -lätkämatsiin, mutta Ticketmasterin sivut näyttivät jatkuvasti että lippuja ei olisi saatavilla. Vuokasin auton, ja suunnistin motareita pitkin sellaiset 50 mailia kaakkoon Anaheimiin. Oli kyllä huomattavasti mukavampi ajella Los Angelesin ruuhkissa pikkuisella Chevrolet Cavalierilla kuin tankkimaisella asuntoautolla. Parkkeeraus hallin lähellä maksoi 20$, mutta otin riskin ja maksoin sen. Hallin lippuluukulla sain kuulla, että lippuja oli vielä jäljellä, ne vain olisi seisomapaikkoja. Oulussa on peleissä seisomiseen tottunut, joten seisomapaikka sopi mulle mainiosti.
Arrowhead Pond on nykyisin nimeltään Honda Center
Ihan hyvät paikat vaikka pitikin seisoa. Tunnelma hallissa oli hyvä. Tässä Ducks on juuri tehnyt ottelun avausmaalin.
Itse peliä Anaheim vei näytöstyyliin. Ilman Canucks-veskari Luongoa peli olisi päättynyt jo varsinaisella peliajalla, mutta nyt se venyi toiselle jatkoajalle. Ratkaisu syntyi vähän helpohkosti, kun Anaheim taklasi kiekon hyökkäysalueella itselleen, ja Luongo katseli tuomariin kun ratkaiseva veto lähti. Vancouverin kausi loppui siihen, ja Anaheim eteni läntisen konferenssin finaaliin. Mun veikkaukset konferenssifinaaleihin menijöistä piti pintansa, veikataan nyt sitten, että Stanley Cupista pelaavat Anaheim ja Ottawa.
Seuraavan päivän omistin kokonaan vanhojen tuttujen paikkojen koluamisen: kävin bongaamassa paikan, jossa asuttiin perheen kanssa kevät 1997, mun koulun ja pari muuta paikkaa, jotka olivat jääneet mieleen. Tuntui vähän samalta kun aikanaan palasin Joensuuhun ensimmäistä kertaa sieltä poismuuton jälkeen, oliskohan ollut noin seitsemän vuoden tauon jälkeen… Melko nostalgista meininkiä kaikkiaan. Iltapäivällä palautin sitten auton, ja seuraavana aamuna oli aikainen herätys ja lento Havaijille. Siitä lisää myöhemmin.
Täällä tuli asuttua: Veteran Avenue 424, Los Angeles
Emerson Middle School: tuolla tuli käytyä seiskaluokan kevät.
Westwoodin kylässä, lähellä meidän kämppää, on muun muassa Twentieth Century Foxin alkuperäinen leffateatteri.
Tätä brändiä on ollut ikävä kaikki nämä kymmenen vuotta. Me encanta!
Harry Perry. Tuo hullu ukko luisteli Venice Beachilla jo kymmenen vuotta sitten.
Harry Perry. Tuo hullu ukko luisteli Venice Beachilla jo kymmenen vuotta sitten.
Auringonlasku, Venice Beach
No comments:
Post a Comment