Ensimmäinen kouluviikko opetti jo sen, että helpolla täällä ei tule opintojen kanssa selviämään. HSE:n vaatimat viisi kurssia tuntuu käsittämättömältä, kun useimmille paikallisillekin jo neljässä on tarpeeksi tekemistä. Vielä kun osa kursseista on suhteellisen työläitä rahoituksen kursseja, niin a’vot. En kirjoita tähän itse kursseista sen enempää, koska niissä ei välttämättä ole mitään ylitsepääsemättömän mielenkiintoista. Samaa kauraa ne näköjään syö Ameriikan mantereellakin (ainakin kurssien suhteen). Itse ruoka onkin sitten juuri sitä, mistä joka paikassa puhutaan. Onhan täällä valinnanvaraa, mutta terveellisempi ruoka maksaakin sitten myös enemmän. Ei tämä kuitenkaan ihan niin karua meininkiä ole kuin Yhdysvalloissa ilmeisesti on tilanne monin paikoin.
Ensimmäisenä päivänä piti jonottaa Student ID, matkakortti, liikuntapassi, kurssikirjat ja hoitaa kaikki muukin byrokratia. Kampuksen kirjakaupan jono oli valehtelematta yli sata metriä, jono kiemurteli rakennuksen kerroksesta toiseen! Kun lopulta päästiin itse kauppaan, niin kirjoihin sai kyllä helposti uppoamaan enemmän rahaa kuin Suomessa. Kyllä täällä bisnestä osataan tehdä.
Tiistaina oli illalla pienehkö illanistujaissessio parin bisnes-vaihtarin kämpässä. Vaihto-opiskelijoista todella iso osa vaikuttaa opiskelevan täällä kauppatieteitä, ja porukka vaikuttaa rennolta. Illan mittaan jaksettiin porukalla ihmetellä, mikä hinku paikallisilla on hunajaolueen (!). Ihan karmeaa litkua.
Keskiviikkona edessä olikin sitten sama juttu kuin perjantaina: sankka lumipyry sotki liikenteen ja sulki kampuksen. Meikäläisen päivän ainoa luentokin peruuntui :) Proffa keskittyi luokassa jakamaan kurssiohjelmaa ja kiroamaan, että edes lähti yhden luennon takia ajamaan rinnettä kampukselle. Paikallisten kesärenkaat ja Burnaby-vuori on muuten aika lyömätön yhdistelmä: autoilla ei pääse oikein ylös eikä alas. Keskiviikkona tosin liikenne oli koko Brittiläisessä Kolumbiassa ihan sekaisin. Anni lähti kämppiksensä Victorin kanssa Downtowniin ostamaan lippuja vaihtareiden viikonloppuiselle Whistlerin-matkalle, mutta heidän bussinsa juuttui lumeen melkein alkumatkasta, ja he saivat kävellä useampia kilometrejä hangessa että pääsivät seuraavalle pysäkille. Jos joku sanoo, että ensilumi yllättää aina helsinkiläiset, niin näköjään täälläkin osataan. Tämä oli siis toinen kerta viikon sisään, kun liikenne meni lumentulon takia täysin sekaisin. Tiukkaa settiä. Illalla olisi ollut bileet jossain baarissa alhaalla (ei kampuksella), mutta kun vuorelta ei päässyt pois, niin se siitä sitten. Tulipa ainakin käytyä testaamassa kampuksen liikuntatilat, jotka olivatkin varsin messevät. Kuntosali oli uusittu viime syksynä, jolloin sinne hankittiin ajanmukaiset välineet. Pukuhuoneessa on ihan suomalainen sauna, joka tosin ei kyseisenä iltana ollut lämmin. Lisäksi urheilutalossa on oma uimahalli, jota sitäkään ei vielä ole tullut testattua.
Torstaina oli luvassa kampuksen kuppilassa vuoden avajaisbileet. Meitä vaihtareita varoiteltiin, että sinne olisi aina todella pitkät jonot, joten päätettiin olla ajoissa. Kun näin tehtiin ja päästiin sisään ilman jonotusta, niin saatiinkin vasta odotella että mitään tapahtuisi. Istuttiin siinä sitten neljä tuntia kolmen pöydän ääressä ja juteltiin niitä näitä. Bileet alkoi lopulta kymmeneltä, mutta kumpi lie ollut suurempi syy siihen, että ei sitä aikaisemmin – se, että paikassa alkoi joku paikallinen huvilupa vasta silloin, vai se, että televisiossa näkynyt Canucksien matsi loppu silloin? Ainakin paikalliset olivat ihan liimautuneina screenin ääreen niin kauan kun peliä vain kesti. Muutenkin paikallisten into Canucksiin näkyy katukuvassa: täällä ei ole yhtään noloa pitää jengin pelipaitaa päällä kaupungilla tai kampuksella liikkuessa. Itse bileet oli odotuksiin nähden lievä pettymys, mutta kuitenkin ihan ok. Vastasi meiningiltään ehkä normikuntista (KY:n bileitä). Narikkalaput olivat ihmeellisiä pikkulappusia, ja itse onnistuin kuin onnistuinkin taikomaan sen jonnekin kadoksiin juuri ennen poislähtöä. Sain kuvailla takkiani portsarille hyvän tovin ennen kuin tämä uskoi, että se todellakin on minun. Oli ilmeisesti hyvä aika lähteä kotiin.
Perjantaina ei ollut luentoja, joten keskityin tekemään muita kouluhommia ja valmistautumaan viikonlopun Whistlerin-reissuun. Iltapäivällä lähdettiin reilun parinkymmenen vaihtarin kanssa liikenteeseen ja ajettiin vajaat sata kilometriä pohjoiseen. Vancouver järjestää vuoden 2010 talviolympialaiset, ja Whistlerin kylä isännöi alppilajit. Samalla Whistler on Pohjois-Amerikan suurin laskettelukeskus, joten sitä odotti ihan mielenkiinnolla. Ensimmäinen opiskeluviikko takana!
Viikonlopun loistavasta reissusta lisää pikapuoliin.
Ensimmäisenä päivänä piti jonottaa Student ID, matkakortti, liikuntapassi, kurssikirjat ja hoitaa kaikki muukin byrokratia. Kampuksen kirjakaupan jono oli valehtelematta yli sata metriä, jono kiemurteli rakennuksen kerroksesta toiseen! Kun lopulta päästiin itse kauppaan, niin kirjoihin sai kyllä helposti uppoamaan enemmän rahaa kuin Suomessa. Kyllä täällä bisnestä osataan tehdä.
Tiistaina oli illalla pienehkö illanistujaissessio parin bisnes-vaihtarin kämpässä. Vaihto-opiskelijoista todella iso osa vaikuttaa opiskelevan täällä kauppatieteitä, ja porukka vaikuttaa rennolta. Illan mittaan jaksettiin porukalla ihmetellä, mikä hinku paikallisilla on hunajaolueen (!). Ihan karmeaa litkua.
Keskiviikkona edessä olikin sitten sama juttu kuin perjantaina: sankka lumipyry sotki liikenteen ja sulki kampuksen. Meikäläisen päivän ainoa luentokin peruuntui :) Proffa keskittyi luokassa jakamaan kurssiohjelmaa ja kiroamaan, että edes lähti yhden luennon takia ajamaan rinnettä kampukselle. Paikallisten kesärenkaat ja Burnaby-vuori on muuten aika lyömätön yhdistelmä: autoilla ei pääse oikein ylös eikä alas. Keskiviikkona tosin liikenne oli koko Brittiläisessä Kolumbiassa ihan sekaisin. Anni lähti kämppiksensä Victorin kanssa Downtowniin ostamaan lippuja vaihtareiden viikonloppuiselle Whistlerin-matkalle, mutta heidän bussinsa juuttui lumeen melkein alkumatkasta, ja he saivat kävellä useampia kilometrejä hangessa että pääsivät seuraavalle pysäkille. Jos joku sanoo, että ensilumi yllättää aina helsinkiläiset, niin näköjään täälläkin osataan. Tämä oli siis toinen kerta viikon sisään, kun liikenne meni lumentulon takia täysin sekaisin. Tiukkaa settiä. Illalla olisi ollut bileet jossain baarissa alhaalla (ei kampuksella), mutta kun vuorelta ei päässyt pois, niin se siitä sitten. Tulipa ainakin käytyä testaamassa kampuksen liikuntatilat, jotka olivatkin varsin messevät. Kuntosali oli uusittu viime syksynä, jolloin sinne hankittiin ajanmukaiset välineet. Pukuhuoneessa on ihan suomalainen sauna, joka tosin ei kyseisenä iltana ollut lämmin. Lisäksi urheilutalossa on oma uimahalli, jota sitäkään ei vielä ole tullut testattua.
Torstaina oli luvassa kampuksen kuppilassa vuoden avajaisbileet. Meitä vaihtareita varoiteltiin, että sinne olisi aina todella pitkät jonot, joten päätettiin olla ajoissa. Kun näin tehtiin ja päästiin sisään ilman jonotusta, niin saatiinkin vasta odotella että mitään tapahtuisi. Istuttiin siinä sitten neljä tuntia kolmen pöydän ääressä ja juteltiin niitä näitä. Bileet alkoi lopulta kymmeneltä, mutta kumpi lie ollut suurempi syy siihen, että ei sitä aikaisemmin – se, että paikassa alkoi joku paikallinen huvilupa vasta silloin, vai se, että televisiossa näkynyt Canucksien matsi loppu silloin? Ainakin paikalliset olivat ihan liimautuneina screenin ääreen niin kauan kun peliä vain kesti. Muutenkin paikallisten into Canucksiin näkyy katukuvassa: täällä ei ole yhtään noloa pitää jengin pelipaitaa päällä kaupungilla tai kampuksella liikkuessa. Itse bileet oli odotuksiin nähden lievä pettymys, mutta kuitenkin ihan ok. Vastasi meiningiltään ehkä normikuntista (KY:n bileitä). Narikkalaput olivat ihmeellisiä pikkulappusia, ja itse onnistuin kuin onnistuinkin taikomaan sen jonnekin kadoksiin juuri ennen poislähtöä. Sain kuvailla takkiani portsarille hyvän tovin ennen kuin tämä uskoi, että se todellakin on minun. Oli ilmeisesti hyvä aika lähteä kotiin.
Perjantaina ei ollut luentoja, joten keskityin tekemään muita kouluhommia ja valmistautumaan viikonlopun Whistlerin-reissuun. Iltapäivällä lähdettiin reilun parinkymmenen vaihtarin kanssa liikenteeseen ja ajettiin vajaat sata kilometriä pohjoiseen. Vancouver järjestää vuoden 2010 talviolympialaiset, ja Whistlerin kylä isännöi alppilajit. Samalla Whistler on Pohjois-Amerikan suurin laskettelukeskus, joten sitä odotti ihan mielenkiinnolla. Ensimmäinen opiskeluviikko takana!
Viikonlopun loistavasta reissusta lisää pikapuoliin.
Tällaiset jonot oli kirjakauppaan lukuvuoden ensimmäisenä päivänä. Saatiinpahan taas vähän maistiaisia täkäläisestä jonotuskulttuurista. Vaikka jono oli pitkä, niin lopulta se eteni kuitenkin jouhevasti.
Kampuksen keskusaukio, Convocation Mall kahdesta kuvakulmasta. Yläkuvassa Maggie Benston Centre, josta löytyy lähes kaikki tarvittavat palvelut. Alakuvassa taustalla siintää Academic Quadrangle, jossa melkein kaikki luennot pidetään. Perjantaina keskusaukiolla oli isot bileet, johon alakuvassa rakennetaan esiintymislavaa. Ne bileet jäi meiltä kuitenkin väliin, koska samana päivänä lähdettiin aikaisemmin Whistleriin.
2 comments:
Näkykö Whistlerissä Whistler`s Motheria (http://www.wmich.edu/~emrl/vt/pics/whistlers_mother_mid.jpg) ?
Jätkällä kulttuurireissu, kun liikenne- ja jonotuskulttuureita. Millon ruumiinkulttuuri?
Ookko Molsonia löytäny jo hä?
Tokihan nyt Molsoni on jo löytyny. Ruumiinkulttuuri myös, täällä on ihan ykköset liikuntamahdollisuudet. Ilmaiselle salille ja uimahallille viiden minuutin kävely. Kelpaa!
Post a Comment