Kuusituntinen lento Las Vegasiin sujui ihan mallikkaasti. Huomasi kyllä minne olimme menossa, sillä takanamme istui pari penkkirivillistä venäläisiä (todennäköisesti uusrikkaita, todennäköisesti miljonäärejä). Lopulta laskeuduimme aavikon keskellä sijaitsevaan välilaskukohteeseen. Vegasista on sanottu, että se on yksi maailman absurdeimmista paikoista. Kaipa se sitä onkin, ilman Nevadan osavaltion muita Yhdysvaltoja löysempää uhkapelilainsäädäntöä koko paikkaa tuskin olisi edes olemassa. Nyt se on USA:n nopeimmin kasvava kaupunki. Itse lentokenttä oli kuin yksi iso kasino: keskellä kenttää oli ostoskeskus-kasino-kompleksi, ja siitä lähti eri suuntiin ulokkeita, joiden päässä sijaitsivat terminaalit. Toki myös terminaaleissa oli pelikoneita, joissa ylimääräiset hilut saattoi pelata pois.
New Yorkin viileän ilmaston jälkeen Vegasin palmut ja aurinko olivat oikein miellyttäviä, mutta tätä iloa ei kestänyt kuin pari tuntia. Lyhyt, vain parin tunnin mittainen lento Vancouveriin oli ensimmäinen tällä matkalla, jossa kone ei ollut viimeistä paikkaa myöten täynnä. Saavuimme säältään melko viileään Vancouveriin paikallista aikaa ennen seitsemää illalla, ja muodollisten maahantulovelvollisuudetkin menivät tällä kertaa kivuttomasti. Vaihtoyliopistomme SFU:n oppilasyhdistys oli meitä vastassa kentällä, ja saimme Annin kanssa limusiinikuljetuksen (!) kampukselle. Matka tuntui kestävän ja kestävän, kunnes huomasimme, että kuski oli eksynyt. Pienten mutkien kautta pääsimme lopulta perille, ja avainten kuittaamisen jälkeen myös asuntoihimme.
Simon Fraser Universityn Burnabyn kampus on betoninen kompleksi vuoren päällä. Kampus rakennettiin aikanaan huikeassa 18 kuukaudessa, tai siis peruskiven valamisen ja opetuksen alkamisen välillä oli vain noin vähän aikaa. Kampuselämä on suomalaiseen korkeakoulumeininkiin tottuneelle mielenkiintoinen kokemus, ja vuoren huipulla oleminen lisää eristyneisyyden tunnetta ulkomaailmasta. Kampukselta kuitenkin löytyy lähes kaikki palvelut, ja se on fiksusti rakennettu siten, että melkein joka paikkaan pääsee siirtymään katon alla (Vancouverissa sataa melkein aina). Joka tapauksessa Oulun yliopisto on kohdannut voittajansa kaikkein rumimpien yliopistojen listalla, mikä on tavallaan saavutus sekin.
Kampusalueen Townhouset, joissa asumme, ovat kolmikerroksisia soluja. Asuntojen alakerrassa on yhteisessä käytössä oleva keittiö-olohuone, ja yläkerroksissa on kaksi asuinhuonetta ja wc-kylpyhuone kummassakin. Oma huoneeni on toisessa kerroksessa heti lähinnä portaita ja alakertaa. Kun saavuin asuntoon, se oli tyhjillään, mutta jo samana iltana saapui yksi kämppis, korealainen Yong Hwa. Lisäksi alakerran kalustosta saattoi päätellä, että ylhäällä asuu ainakin yksi kanadalainen. Muita asukkeja ei vielä ole näkynyt, mutta eivätköhän kaikki ilmaannu paikalle ennen kuin luennot maanantaina alkavat.
Perjantai-aamuna ulkona näytti täysin erilaiselta kuin torstai-iltana saapuessamme: yön aikana oli satanut 15 cm lunta. Sade lisäksi jatkui koko päivän muuttuen iltapäivän mittaan vedeksi. Orientaatio oli suunnitelmien mukaisesti perjantaina, ja tutorryhmä ”Clan #15”, johon sekä minä että Anni kuuluttiin, osoittautui sekalaiseksi seurakunnaksi hyviä tyyppejä. Ryhmästä vain kuusi oli vaihtareita, ja loput opintonsa aloittavia paikallisia. Orientaation sisältö oli Kanada-tietouden lisäksi hyvin pitkälti litanniaa ”kannattaa olla opiskelija-aktiivi”, ”ryhdy järjestötoimijaksi”, ”opiskelijaelämä on muutakin kuin pänttäämistä” jne. Ei siinä, itse voin viime vuoden perusteella allekirjoittaa nuo kaikki, mutta kohderyhmä taisi olla vähän väärä kun vaihtareille noita tolkutettiin. Muuten orientaatio meni hyvin, mutta edellä mainitun lumimyrskyn vuoksi koko kampus suljettiin jo alkuiltapäivästä, ja tutorryhmille tarkoitettu opastuskierros kampuksella peruttiin. Mikäs siinä, päästiinpähän hyvissä ajoin vapaalle, ja Annin kämppis Sarah kaivoi autonsa lumikinoksesta ja käytti meitä paikallisessa supermarketissa. Kun välttämättömimmät ostokset saatiin tehtyä, kotiutuminen Vancouveriin saattoi pikkuhiljaa alkaa.
Lentokenttä, ostoskeskus vai kasino? Las Vegasin lentokenttä oli vähän näitä kaikkia, kun lähtöaikataulut ja peliautomaatit nököttivät sulassa sovussa vierekkäin.
Kahden viileämmän paikan välissä Vegasissa ehti vähän aikaa nauttia kesälämpötiloista. Taustalla siintää paikan kuuluisa hotellikeskittymä, johon toivottavasti pääsee vielä reissun aikana tutustumaan.
Tämä kuva ei suinkaan ole Vuosaaresta, vaikka siltä saattaisi vaikuttaakin. Ensimmäisenä aamuna Vancouverissa oli edessä mielenkiintoinen yllätys, kun vilkaisi ikkunasta ulos: 15 cm lunta, kun edellisenä iltana siitä ei ollut tietoakaan.
Simon Fraser Universityn kampuksen betonista DDR-arkkitehtuuria. Yllä Dining Hall, alla paikallinen asuntotoimisto.
No comments:
Post a Comment